Rakkaus, jota olin etsinyt

Anna-Mari |

”A-kouluviikko muutti minun ja perheeni elämän. Sain vastaanottaa Jumalan Isänäni ja tuntea, että tässä on se rakkaus, jota olen kaivannut ja etsinyt. Isä alkoi tuoda eloon sitä osaa minusta, joka oli jäänyt piiloon sydämeni raskaiden taakkojen alle.”

Kun tulin ensimmäistä kertaa Isän sydän A-kouluviikkoon heinäkuussa 2015, en tarkalleen tiennyt, mihin olin tulossa. Olin kuitenkin hengessäni kokenut, että tämä on se paikka, johon minun tarvitsee nyt tulla. Ennen tätä viikkoa Isä näytti minulle kuvan sydämestäni, jonka ympärillä oli paksu ja kova musta kuori. Siitä ymmärsin, etten voinut hyvin ja oli aika muutokselle.

Muistan vieläkin, miten ensimmäisessä sessiossa tunsin Isän rakkauden voimakkaana ja hoitavana. Se oli kuin haavanpuhdistusainetta kipeälle, raskaalle ja suljetulle sydämelleni. Viikon alussa ollessani hiljaa Isän läsnäolossa, muistan kertoneeni Isälle jämäkkään eteläpohjalaiseen tapaan, että minun rajani ovat tässä, niiden sisälle ei tarvitse tulla ja olen pärjännyt hyvin yksin tähänkin asti. Onneksi Isän korvat ovat tarkemmat ja hän kuuli sydämeni pienen hiljaisen äänen, joka kuiskasi, etten jaksa enää.

Tämä A-kouluviikko muutti minun ja perheeni elämän. Sain vastaanottaa Jumalan Isänäni ja tuntea, että tässä on se rakkaus, jota olen kaivannut ja etsinyt. Isä alkoi tuoda eloon sitä osaa minusta, joka oli jäänyt piiloon sydämeni raskaiden taakkojen alle. Tästä alkoi matkani syvemmälle Isän rakkauden ilmestykseen. Sydämeni alkoi janota Isän rakkautta ja kaivata sitä elämää, joka Isässä on. Aloin kaivata sitä totuutta, jota sydämessäni tunsin tässä ilmestyksessä olevan. Halusin epätoivoisesti kokea enemmän sitä rauhaa, jonka sydämen lepo Isässä saa aikaan.

Matka on ollut pitkä ja monivaiheinen. Se on vienyt minut moniin Isän sydän -tapahtumiin Suomessa ja ulkomailla sekä kaksi kertaa Uuden-Seelannin INS-raamattukouluunkin. Matka ei ole kuitenkaan ollut helppo. Se on sisältänyt paljon kipujen kohtaamista, monien itkujen itkemistä, monesta luopumista ja sellaisten asioiden kohtaamista, joita en olisi itse uskaltanut koskaan kohdata. Ensimmäisessä INS-raamattukoulussani Isä ehdotti sydämeni syvimmän kivun läpikäymistä. Se nosti minussa esiin niin ison pelon, että sain tuskin hengitettyä ja melkein pyörryin. Mutta Isä on hyvin hellä ja hän tietää, miten toimia juuri minun kanssani. Noin kuuden viikon jälkeen olin valmis luottamaan Isään niin paljon, että päästin hänet hoitamaan tämän syvän kipuni. Koin Isän rakastavan läsnäolon ja näin kyyneleitä hänen silmissään, kun hän sanoi, ettei hänkään ollut halunnut tätä minulle. Siinä hetkessä kipu katosi, enkä ole tuntenut sitä sen jälkeen.

Luottamukseni Isään on vahvistunut ja olen saanut kokea, että hänen kanssaan olen täysin turvassa. Mennessäni kipujen läpi yhdessä Isän kanssa niiden takana odottaa syvä rauha ja suuri vapaus. Minulla on ihmeellinen Isä, jolla on hellä ja rakastava äidinsydän minua kohtaan. Hänen kanssaan voin turvallisesti olla pieni tyttö kaikkien tunnetilojeni kanssa. Kun eksyn omille teilleni, Isä on aina minua vastassa ja saan tulla takaisin kotiin. Ja jos olen niin hukassa, etten löydä takaisin kotiin, Isä tulee etsimään minua. Tämän Isä vahvisti näyttämällä minulle, kuinka hän jättää kaiken ja lähtee juoksemaan, raivaa tiensä läpi kaiken pimeyden ja kaikkien esteiden löytääkseen minut.

Olen myös saanut Isän kanssa käydä läpi niitä kipuja, haavoja ja pelkoja, jotka ovat estäneet minua olemasta tytär omalle äidilleni ja isälleni. Sairastin kolmevuotiaana leukemian, ja sairaalassaolo järkytti pientä sydäntäni niin paljon, että suljin sydämeni äidiltäni ja isältäni. Menetin luottamukseni siihen, että he huolehtisivat minusta sydämen tasolla.

Ensimmäisestä A-kouluviikostani lähtien Isä on vienyt minua sitä kohti, että voisin antaa sydämestäni anteeksi omille vanhemmilleni. Ei ole ollut helppoa päästää irti siitä kivusta, jota kannoin heitä kohtaan sydämessäni yli 30 vuotta. Tämä kipu vääristi koko minuuteni ja siitä muodostui väärän identiteettini perusta. Ensimmäisessä INS-raamattukoulussani Isä paransi tämän kivun ja murskasi samalla väärän identiteettini perustan. Siitä hetkestä hän alkoi rakentaa perustaani uudelleen hänen rakkauteensa. Matkani eteni tyttären identiteetin vastaanottamiseen ja viimein siihen hetkeen, että pystyin vastaanottamaan Isän antaman anteeksiantamisen lahjan ja antamaan sydämessäni anteeksi äidilleni ja isälleni. Nyt koen ensimmäistä kertaa sydämessäni olevani tytär niin äidilleni ja isälleni kuin todelliselle Isällenikin.