Näinä päivinä monet Raamatun totuudet avautuvat entistä syvemmin. Yksi suurista totuuksista on se, että Jumala ilmaisee itsensä Isänä. Olemme aina tienneet opillisesti ja teologisesti, että Jumala on Isä, mutta näinä päivinä Jumala ilmaisee itsensä meille henkilökohtaisella, läheisellä ja kokemuksellisella tavalla. Ilmestys Isästä on aina ollut Raamatussa, mutta nyt se on meille uusi ilmestys Jumalan todellisesta luonteesta. Kaikkina aikoina Jumala on ilmaissut yhä enemmän itsestään. Näinä aikoina hän on profeetallisen henkensä kautta avaamassa silmiämme näkemään Isän aseman Raamatussa ja kristillisyydessä. Kun näemme, kuka Isä on, saamme elämäämme rauhaa ja vakautta, jota tarvitsemme.
Jeesus kehotti rukoilemaan Isää
Opetuslapset pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Jeesus opetti heille yhden rukouksen: Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän (Matt. 6:9). Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, kuinka kaiken tulisi alkaa siitä ymmärryksestä ja kokemuksesta, että Jumala on Isä meille.
Vuosien aikana olemme opettaneet ja puhuneet paljon Jeesuksesta, mutta Isä on ollut meille kaukainen. Jumalan syvin kaipaus on ilmoittaa itsensä meille läheisellä tavalla, jotta tuntisimme hänet omana, todellisena Isänämme. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa: Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3).
Oikeastaan koko ihmiskunnalla on väärä kuva Jumalasta. Useimmille Jumala on tuomari tai Jumala, joka vaatii tekemään asiat oikein ja tekemään töitä hänelle. Ajattelemme, että meidän täytyisi miellyttää Jumalaa. Vihollisen tavoite on aina ollut se, ettemme näkisi Jumalan todellista luonnetta.
Näemme Jumalan myös monien auktoriteettien kautta. Suurin vaikutus on omilla vanhemmillamme. Näemme Jumalan usein samalla tavoin kuin olemme nähneet ja kokeneet oman isämme. Esimerkiksi Martti Luther ilmaisi hyvin rehellisesti oman kokemuksensa Isä meidän -rukouksesta: “Minun on vaikeaa rukoilla Isä meidän -rukousta. Aina kun sanon Isä, mieleeni tulee oma isäni, joka oli ankara ja periksiantamaton.”
Tarvitsemme ilmestyksen Jumalan isänsydämestä
Tarvitsemme henkilökohtaisen ilmestyksen Jumalan isänsydämestä. Ilmestys on sellaista, mitä emme voi itse saada aikaan, vaan Pyhä Henki antaa ilmestyksen suoraan henkeen ja sydämeen.
Jeesus sanoi Simon Pietarille: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa (Matt. 16:17). Paavali käyttää Galatalaiskirjeessä (Gal. 1:12) hyvin samankaltaisia sanoja kertoessaan omasta kokemuksestaan. Ilmestys on sydämen silmien avautumista.
Tutkimisen kautta voimme ymmärtää asioita, mutta ilmestystä ei voi saada tutkimalla, vaan se annetaan taivaasta. Kyse ei ole niinkään ilmestyksen ymmärtämisestä, vaan ilmestyksen näkemisestä. Ainoa, mikä muuttaa näkemyksemme Jumalasta, on ilmestys. Ilmestystä ei voi myöskään menettää — siitä tulee osa vastaanottajan elämää.
Kohtaamme hänet sydämessämme
Kun tulimme uskoon, se oli Jumala teko sydämessämme. Saimme ilmestyksen Jeesuksesta ja pelastuksesta. Sydämen kokemus pelastuksesta oli niin vahva ilmestys, että halusimme sen ja olimme valmiit vastaanottamaan uuden elämän. Se ei ollut vain mielen päätös, vaan uudestisyntyminen Hengen kautta. Uskoontulokokemus voi olla jokaisella hyvin erilainen, mutta siitä hetkestä alkaa suhde Jeesukseen.
Kun täytymme Pyhällä Hengellä, kohtaamme Pyhän Hengen persoonan. Isä ilmaisee meille omasta Hengestään jotakin, mitä emme ole aikaisemmin ymmärtäneet. Sydämemme saa vastaanottaa ilmestyksen ja kokemuksen Pyhästä Hengestä.
Voimme tulla tuntemaan Isän ainoastaan vastaanottamalla kokemuksellisesti ilmestystä hänen isyydestään. Se annetaan sydämeemme. Isä itse antaa jokaiselle sitä kaipaavalle ilmestyksen siitä, että Jumala on henkilökohtaisesti hänen Isänsä.
Kun tulimme uskoon, aloimme nähdä Jeesuksen Raamatussa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Kun täytyimme Pyhällä Hengellä, aloimme nähdä Pyhän Hengen Raamatun jokaisella sivulla. Kun saamme ilmestystä Isästä, yhtäkkiä Raamatun jakeet ovat täynnä Isän ihmeellistä olemusta. Alamme nähdä Isän aseman kristillisyydessä.
Saatamme ajatella, että ilmestys Isästä on Raamatussa vain parissa jakeessa. Totuus kuitenkin on, että Isän rakkaus ja hänen sydämensä laatu on nähtävissä kaikkialla Raamatussa. Alamme huomata, että Raamattu on Isän rakkauskirje meille.
Alussa oli kaunis läheinen suhde
Raamatussa on kahdessa kohdassa sana “alussa” (1. Moos. 1:1 ja Joh. 1:1). Niissä puhutaan ajasta, jolloin meidän tuntemaamme maailmaa ei vielä ollut.
Johannes kertoo, millaista oli aivan “alussa”, ennen kuin kello alkoi käydä, ennen kuin Jumala loi maailman. Ennen “alkua” oli olemassa kaunis läheinen suhde, jota Johannes kuvaa jakeissa 1–5 ja 10–12. Isä ja Poika olivat täydellisessä harmoniassa, täydellisessä yhteydessä. Se oli täydellisen, puhtaan rakkauden täyttämää elämää. Meidän on vaikeaa käsittää Isän ja Pojan suhteen kauneutta.
Johanneksen evankeliumin 17. luvun jakeessa 20 Jeesus rukoilee niiden puolesta, jotka tulevat myöhemmin uskomaan häneen. Nämä Jeesuksen sanat tarkoittavat myös meitä. Viimeisenä iltana ennen ristiä Jeesus rukoilee, että mekin voisimme päästä siihen todellisuuteen, jossa hän on alusta alkaen elänyt suhteessaan Isään (Joh. 17:23–26). Isän suunnitelma ja syvä kaipaus on tuoda jokainen ihminen samanlaiseen suhteeseen kolminaisuuden sisäpuolelle.
Mikään ei ole muuttanut Jumalan alkuperäistä tarkoitusta
Syntiinlankeemuksen seurauksena kaikki meni vikaan, mutta Isä Jumalan tarkoitus on edelleen sama. Jeesus tuli palauttamaan kauniin alkuperäisen tilan Isän ja lasten välille. Jeesus tuli sovittamaan meidät Isä Jumalan kanssa. Jeesus on se, joka tuo meidät takaisin yhteyteen Isämme kanssa. Tämä on Isän sydän jokaista kohtaan. Mikään ei ole koskaan muuttanut Jumalan alkuperäistä tarkoitusta. Hän oli alussa rakastava Isä, ja hän on edelleen täydellinen, rakastava Isä. Malakia 3:6 sanoo: Minä, Herra, en muutu.
Vanhassa testamentissa voimme nähdä Isän ja kuulla hänen äänensä. Kun ihmiset kapinoivat ja päättivät mennä omaa tietään, Mooses muistutti heitä: Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt (5. Moos. 32:18). Mooses muistuttaa todellisesta suhteesta, joka olisi mahdollista Jumalan kanssa. Myös Jesaja sanoo: Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan (Jes. 1:2).
Me olemme kääntyneet pois Isästä, mutta hänen sydämensä ei ole koskaan kääntynyt pois meistä.
Hoosea kuvaa Isän sydäntä luvun 11 jakeissa 3, 4 ja 8: Minä opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin. Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel! Miten voisin hylätä sinut – – Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli.
Isän sydän ihmisiä kohtaan on aina ollut tämä: Miten voisin päästää teistä irti? Miten voisin antaa teidän mennä tuhoon? Miten voisin kohdella teitä yhtä kaltoin kuin epäjumalanne? Minäkö en auttaisi? Sydämeni myötätunto on noussut esiin. Sydämeni on syvästi teidän puolellanne.
Vanha testamentti päättyy sanoihin: Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä – – minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. (Mal. 3:23, 24). Luukas kirjoittaa Johannes Kastajasta: Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen – – näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten (Luuk. 1:17).
Isän kaipaus on kääntää sydämemme omien vanhempiemme ja lastemme puoleen, mutta hänen kaipauksensa on myös, että meidän sydämemme kääntyisi hänen puoleensa, sillä hänen sydämensä on aina ollut kääntyneenä meidän puoleemme.
Jumala on Isä
Aiemmin olemme ajatelleet, että sana Isä olisi yksi Jumalan nimistä, kuten Elohim, Jahve, El Shaddai tai Adonai. Mutta nimi Isä ei kuvaa vain yhtä Jumalan ominaisuutta, vaan Jumala on ainoastaan Isä. Kaikki muut Jumalan nimet kuvaavat sitä, millainen hänen luonteensa on.
Jeremia 3:19 on jae, jossa kuulemme Isän sydämen äänen: Ajattelin, että sinä sanot minua isäksi etkä koskaan käänny minusta pois. Englanninkielisen NIV-käännöksen mukaan sama jae kuuluu: Kuinka mielelläni kohtelisin teitä omina lapsinani ja antaisin teille ihanan maan, kaikkein kauneimman perintöosan kansojen joukossa. Ajattelin, että te kutsuisitte minua Isäksenne ettekä kääntyisi pois seuraamasta minua.
Jumala haluaa kohdella meitä poikinaan ja tyttärinään. Hän haluaa, että kutsuisimme häntä Isäksi, sillä nimellä, joka hän todella on. Lapset eivät kutsu omaa isäänsä herraksi. Jos niin olisi, se olisi hyvin surullista. Lapset kutsuvat omaa isäänsä ihan omalla tavallaan: isi, iskä.
Kristittyinä olemme oppineet olemaan palvelijoita, mutta Jumala haluaa, että olisimme hänen poikiaan ja tyttäriään.
Kun tunnemme yhä enemmän Jumalan isyyttä, hänen ehdotonta rakkauttaan, sisimmästämme alkaa nousta ääni: Abba, rakas Isini! Se tapahtuu ihan luonnostaan, koska tunnemme totuuden sydämissämme.
Tämä muuttaa rukouksemme aivan täysin. Sanat eivät tule mielen tasolta, vaan ne virtaavat sydämen suhteesta Isään. Hän ei ole enää kaukainen Jumala, vaan läsnä oleva Isä. Jumala ikävöi suuresti, että kaikkien hänen lastensa sydämistä kohoaisi ääni: Minun rakas Isini!
Isä vetää meitä luokseen
Jumala on aina ollut Isä, ja hän vie meitä yksilöinä yhä syvempään ilmestykseen ja kokemukseen siitä, että hän on henkilökohtaisesti Isä meille. Kun puhumme Isästä, meidän täytyy myös nähdä, kuka Jeesus on. Jeesus on ainoa tie Isän luo.
Palvelutyönsä alusta alkaen Jeesus kiinnittää kuulijoidensa huomion Isään ja Isän valtakuntaan. Jeesus sanoo Johanneksen luvussa 3: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16, 17)
Jostakin syystä olemme tässä jakeessa ohittaneet Isän. Kaikki alkoi Isän rakkaudesta! Isä on tehnyt ja tekee yhä työtä tuodakseen meidät kotiin. Isä on aina kumartuneena puoleemme. Jeesus sanoo Johanneksen 6. luvun jakeessa 44: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.
Saatamme sanoa, että “minä tulin Jeesuksen luo”. Mutta tässä Jeesus sanoo, että hänen Isänsä veti meitä luokseen ja esitteli meille oman Poikansa. Isä toi meidät kotiin johtavan tien alkuun. Jumala on kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. On kolme persoonaa, jotka tekevät työtä yhdessä. Mitään tästä kolminaisuudesta ei voi jättää pois.
Jeesus tuli ilmoittamaan Isän
Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan, kuinka Jeesus on erämaassa vihollisen kiusattavana. Sitten hän palaa takaisin kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Sapattina hän menee synagogaan ja lukee Jesajan kirjan profetian:
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. (Jes. 61:1–3)
Luettuaan tekstin Jeesus sanoo: Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen (Luuk. 4:21).
Jesajan profetia kertoo, mitä varten Jeesus on lähetetty. Isän Henki, Pyhä Henki, on voidellut hänet ilmoittamaan maailmalle ilosanoman Isästä. Jeesus ilmaisee, millainen Isän sydän on meitä kohtaan. Jeesus on ainoa tie Isän luo. Hän sanoo Johanneksen evankeliumin 14. luvun jakeessa 6: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jeesus puhuu matkasta ja määränpäästä. Jeesus on tie, Isä on määränpää.
Jeesus on tie Isä luo
Raamatunopettaja Derek Prince on sanonut: Karismaattiset ja evankeliset kristityt siteeraavat usein Johanneksen 14. luvun jaetta 6. Siitä huolimatta uskon, että monet ovat ymmärtäneet vain ensimmäisen osan jakeesta. Tiellä on merkitystä vain silloin, kun se johtaa määränpäähän. Jeesus on tie, mutta Isä on määränpää. Monet kristityt ovat edelleen matkalla eivätkä ole saavuttaneet määränpäätä. He eivät ole koskaan tulleet tuntemaan Jumalaa Isänä henkilökohtaisesti; heiltä on mennyt sivu suun Jeesuksen tulemisen todellinen tarkoitus.
Derek Prince sanoo selvästi ja Raamattuun perustuen, mikä on Jeesuksen työn todellinen tarkoitus. Vuosisatojen ajan huomiomme keskipisteenä on ollut Jeesus. Se ei kuitenkaan ole Jeesuksen työn päämäärä ja päätarkoitus. Jeesus ilmoitti Isän maailmalle, mutta suuri osa kristikuntaa ei ole vielä saavuttanut määränpäätä. Jos ohitamme sen, että Jeesus on tie Isän luo, elämme vain puolittain siinä, mikä on uskon ja kristillisyyden todellinen tarkoitus.
Jeesus puhui Johanneksen luvussa 10 siitä, että hän on lampaiden ovi ja portti. Lampaat tulevat sisään hänen kauttaan. Kristillinen elämämme on suureksi osaksi jäänyt jumiin matkan varrelle. Seisomme ovensuussa, ja oven takana on kaunis huone. Huoneessa olisi kaikki, mitä ikinä tarvitsemme, mutta emme kuitenkaan mene ovesta sisään. Ihailemme ovea ja laulamme lauluja ovesta.
Jeesuksen vastaanottamisen tarkoitus on tuntea Isä. Jeesus ei halunnut, että keskittyisimme vain häneen. Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan (Joh. 17: 3).
Ilman ilmoitusta Isästä meillä ei olisi sitä evankeliumia, jota Jeesus julisti ja jota Paavali ja apostolit julistivat.
Isän luo — kotiin — ei ole muuta tietä kuin Jeesus. Jeesus tuli alas taivaasta, syntyi neitsyt Mariasta, kuoli ristillä puolestamme, nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen niin kuin hänestä oli profetoitu. Kirkastusvuorella Jumala sanoi (Matt. 17: 5): Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! (Ks. myös 2. Piet. 1:17, Mark. 9:7, Luuk. 9:35 ja Jeesuksen kasteen jälkeen Matt. 3:16–17). Vanha liitto loppui, ja tilalle on tullut uusi liitto.
Jeesus ohjaa suhteeseen Isän kanssa
Jeesus rukoili, että tuntisimme Isän rakkauden samalla tavalla kuin hän tuntee. Jos kysyisimme Jeesukselta: “Miksi kuolit puolestani? Siksikö, että rakastat minua?”, hän saattaisi vastata tähän tapaan: “Kuolin puolestasi, koska minun Isäni rakastaa sinua, ja kaikkea, mitä Isäni rakastaa, minäkin rakastan. Olen Isässä ja Isä on minussa. Sanon vain niitä sanoja, joita kuulen Isäni sanovan, ja teen vain sitä, mitä näen Isäni tekevän.”
Jeesus avaa sydämemme silmät ja näyttää meille Isän. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa (Matt. 11:7). Pojan sydämen intohimoinen kaipaus on näyttää Isä jokaiselle, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Kun olemme läheisessä sydämen suhteessa Jeesukseen, hän todellakin ilmaisee meille Isän.
Jeesus puhuu opetuslapsilleen rukouksesta: Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi (Matt. 6:9, 10). Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi (Matt. 6:6). Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään (Matt. 6:8).
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: Tulee aika — ja se on jo nyt — jolloin kaikki oikeat rukoilijat (palvojat) rukoilevat (palvovat) Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita (palvojia) Isä tahtoo. (Joh. 4:23)
Näistä jakeista näemme, että rukouksen ja palvonnan kohde on Isä. Haudalla Jeesus ilmestyy Marialle ja sanoo hänelle: Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo (Joh. 20:17). Jeesus ilmaisee opetuslapsilleen, että Jumala on myös heidän Isänsä.
Jeesus sanoo: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. (Matt. 11:25, 26) Englanninkielisessä King James -käännöksessä sana “lapsenmielisille” on babes, joka tarkoittaa: vauvoille, pienille lapsille, viattomille.
Jeesus ilmaisee, että ilmestys Isästä annetaan lapsenmieliseen sydämeen.
Toisessa Korinttilaiskirjeessä sanotaan: Olen oleva teidän Isänne (2. Kor. 6:18). Jumala ei ole ikään kuin Isä, vaan hän on kaikkea sitä, mitä täydellinen Isä on, ja vain hän voi antaa lapsilleen täydellistä isyyttä.
Jeesus sanoi menevänsä Isän syliin
Johanneksen evankeliumin 13. luvun ensimmäisessä jakeessa sanotaan: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Seuraavassa luvussa näemme jotakin, mikä todella auttaa meitä vastaanottamaan ilmestystä Isästä. Siinä Jeesus sanoo: Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen. Tuomas sanoi hänelle: Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien? (Joh. 14:1–5)
Jeesus on palaamassa takaisin Isän luo, mistä hän oli myös tullut. Hän sanoo menevänsä valmistamaan paikkaa myös opetuslapsilleen. Millaisesta paikasta Jeesus puhuu?
Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun jakeessa 18 Jeesus sanoo: Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. Tämän jakeen mukaan Poika on “Isän vierellä”. Tässä on käytetty samaa sanaa kuin Johanneksen 13. luvun jakeessa 23: Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten (Joh. 13:23, vuoden 1938 suomennos). Tässä jakeessa se on käännetty sanalla “syli”. Jeesus tuli Isän sylistä, intiimistä läheisyydestä. Jeesus sanoi menevänsä takaisin siihen paikkaan ja valmistavansa tilaa myös opetuslapsilleen, että hekin voisivat olla siellä, missä hän on.
Anna meidän nähdä Isä
Opetuslapset olivat tarkkailleet Jeesuksen elämää yli kolmen vuoden ajan. He olivat nähneet sen läheisen suhteen, joka Jeesuksella oli Isään, mutta heillä ei ollut vielä ilmestystä siitä, minne Jeesus oli menossa. Kaikki opetuslapset ajattelivat samaa asiaa: “Kyllä minä näen sinut, Jeesus. Näen, millainen suhde sinulla on Isääsi. Mutta en näe Isää. Näytä minulle Isä!”
Tuomas on hyvin rehellinen sanoessaan: Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien? (Joh. 14:5) Filippus lausuu ääneen yhteisen pyynnön: Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä (Joh. 14:8).
Jeesus puhuu uudelleen samasta asiasta Johanneksen luvussa 16: Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo. Silloin opetuslapset sanovat: Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt – – siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota. (Joh. 16:28–30)
Jeesus oli puhunut monta kertaa Isästään ja kodistaan Isänsä luona, mutta opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet. Yhtäkkiä heidän silmät avautuivat näkemään sellaista, mitä he eivät koskaan ennen olleet nähneet. Nyt he saivat sydämeensä ilmestyksen siitä, että Jumala on myös heidän Isänsä.
Olen saanut työni päätökseen
Heti tämän jälkeen Jeesus puhuu Isänsä kanssa: Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. – – Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. – – ja he tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. – – ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. (Joh. 17: 1, 3–5, 7–10)
Vaikka Jeesusta ei ole vielä ristiinnaulittu, hän sanoo Isälleen: Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Tämä osoittaa, että ristinkuolema ei ollut hänen ensisijainen tehtävänsä.
Jeesuksen ensisijainen tehtävä oli ilmoittaa Isä maailmalle.
Jeesus oli opetuslasten kanssa niin kauan, että he saivat sydämeensä ilmestyksen Isästä. Näiden sanojen jälkeen Jeesus kärsii Getsemanessa, hänet ristiinnaulitaan ja hän sovittaa koko maailman synnin. Kolmantena päivänä hän nousee kuolleista, ja lopulta hän nousee ylös taivaaseen. Näin Jeesus on avannut tien kaikille ihmisille tulla takaisin kotiin Isän luo.
Voimme saada henkilökohtaisen ilmestyksen Isästä
Jeesus antoi opetuslapsilleen ilmestyksen Isästä. Samalla tavalla Jeesus antaa myös meille henkilökohtaisen ilmestyksen Isästä. Jeesus sanoo: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Saatamme ajatella: Kun tunnen Jeesuksen, tunnen myös Isän. Koska minulla on suhde Jeesuksen kanssa, niin minulla on automaattisesti suhde myös Isän kanssa. Mutta tarkoittaako Jeesus tätä?
Jeesus on Jumalan Poika ja meidän vanhin veljemme. Koska hän on meidän veljemme, meillä on myös sama Isä. Jeesus on meidän esikuvamme. Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen (Joh. 14:12). Jeesus teki vain sitä, mitä näki Isänsä tekevän. Jeesus haluaa tuoda meidät hänen kaltaisuuteensa, yhtä läheiseen suhteeseen hänen Isänsä kanssa, jotta mekin tekisimme samoja tekoja kuin hänen Isänsä tekee.
Jeesus on täysin Isänsä kaltainen, täydellinen kuva Isästä. Hebrealaiskirje 1:3 sanoo: Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva. Kolossalaiskirje 1:15 sanoo: Hän on näkymättömän Jumalan kuva.
Vaikka Jeesus on täysin Isänsä kaltainen, he ovat eri persoonia. Jeesus ei ole Isä, hän on Poika. Jumala on kolme erillistä persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sana “Jumala” on yhteisnimi sille, mitä Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat. Jeesus ja Isä ovat kaksi eri persoonaa. Jeesus sanoi: Tulin Isän luota – – menen Isän luo – – Isä on minua suurempi – – ei minun tahtoni, vaan sinun tahtosi. Jeesuksella ja Isällä on henkilökohtainen tahto.
Vaikka tunnemme Jeesuksen, voimme kuitenkin saada henkilökohtaisen ilmestyksen Isästä. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: Kuka minä ihmisten mielestä olen? (Mark. 8:27) Pietari vastasi hänelle: Sinä olet Messias (Mark. 8:29). Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika (Matt. 16:16). Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu (Luuk. 9:20).
Jeesus sanoi Pietarille: Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. (Matt. 16:17)
Ilmestys tarkoittaa sitä, että Isä antaa sydämeen sellaisen kokemuksen ja tiedon, jota siellä ei aikaisemmin ollut. Kristillinen tieto ja Raamatun tunteminen ovat hyviä asioita, mutta ilmestys ohittaa mielemme. Ilmestys menee suoraan henkeemme, ja silloin alamme myös ymmärtää Raamattua sydämellämme.
Voimme tietää paljonkin asioita Jumalasta, mutta on eri asia tuntea ja kokea hänet omana Isänämme. Tarvitsemme henkilökohtaisen kokemuksen ja raamatullisen ymmärryksen Isän paikasta kristillisyydessä. Kun löydämme läheisen suhteen Isän kanssa, pääsemme kokemaan kaiken sen täyteyden, mitä Jeesus teki puolestamme.
Olemme saaneet sovituksen viran
Jeesuksen työn tarkoitus oli sovittaa meidät Isämme kanssa. Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. (2. Kor. 5:18, 19)
Isä ei sovittanut meitä Jeesuksen kanssa, vaan Jeesuksen kautta Isä sovitti meidät itsensä kanssa. He molemmat kaipaavat sitä, että myös me voisimme tuoda ilmestyksen Isästä maailmalle. Jumala on uskonut meille sovituksen viran, jotta monet muutkin saisivat vastaanottaa ilmestyksen Jumalasta omana Isänään.
Kun näemme Jeesuksen työn todellisen tarkoituksen, kunnioitamme häntä aina vain enemmän, koska ymmärrämme, mitä hän on tehnyt puolestamme avatessaan meille tien Isän luo. Todellinen evankeliumi on sitä, että sydämemme saa ilmestyksen ja kokemuksen Jeesuksesta ja Isästä.