Löysin avaran paikan
”A-kouluviikossa puhuttiin sanoja, joita sydämeni oli koko elämäni kaivannut kuulla. Sanat olivat lempeitä ja rakkaudellisia, mutta samalla niissä oli todellinen voima. Itse rakkaus lävisti sydämeni. Tuntui, että sain uuden elämän, löysin Jumalan, Isäni.”
Tulin mukaan Isän sydän -tapahtumiin vuonna 2013. A-kouluviikko lokakuussa 2013 taisi olla toinen Isän sydän -tapahtuma kohdallani. Ennen tätä elämäni oli ollut pääosin siunattua ja hyvää. Olin kuitenkin ollut erityisen janoinen Jumalan puoleen jo pitkään. En tiennyt, minkälainen A-kouluviikko tulisi olemaan, enkä myöskään lainkaan tiennyt tarvitsevani juuri sitä. Olen ollut usein aika pidättyvä astumaan uusiin asioihin, joten pidän pienenä ihmeenä sitä, että ylipäätään vastasin myöntävästi kutsuun tulla mukaan tapahtumaan. En kuitenkaan tiennyt, että kutsun esittäjä oli Isä itse ja että hän itse houkutteli minua, poikaansa, johonkin uuteen…
Vaikka olin ollut kristitty melkein koko elämäni, sisimpäni oli kova ja jäisen kylmä. En juurikaan kokenut Jumalaa tai kristillisyyttä, myös useimmat ihmissuhteet jäivät aivan pintatasolle. Käsittelin kaikkea ulkopuolella olevaa elämää 98-prosenttisesti järkeni, oman mieleni ja omien järkevien ajatuksieni tasolla. Kun tulin A-kouluun, koin aivan uudenlaista elämää, joka aivan kuin lempeän maanjäristyksen lailla alkoi koskettaa kaikkea, mitä olin. Oli kuin lempeä virvoittava tuuli olisi alkanut puhaltaa, ja se alkoi vähitellen puhdistaa, täyttää ja muuttaa sisimpääni, sydäntäni. En pysty selkeän analyyttisesti, järjen tasolla, sanoittamaan asioita, mitä Jumala, Isäni, alkoi tehdä ja vaikuttaa. Tuntui, että sain uuden elämän, tulin oikeastaan uskoon, löysin paikan missä seistä. Löysin avaramman paikan, löysin itseni kokonaisempana, löysin sydämeni, löysin Jumalan, Isäni.
Isä Jumala alkoi houkutella minua lähemmäksi itseään. Hän alkoi vuodattaa omaa rakkauttaan tavalla, jota en pystynyt vastustamaan. Isä tiesi, mitä juuri minä tarvitsin, vaikka en edes itse sitä aiemmin tiennyt. Hän alkoi sulattaa jäistä sydäntäni. Hän alkoi muuttaa kivistä sydäntäni enemmän hänen sydämensä kaltaiseksi. Hän alkoi asettaa minua ennalleen, ja se jatkuu vieläkin.
Se, mitä A-kouluviikossa puhuttiin, oli kuin vettä janoiselle sielulle. Sanat olivat todellista elävää vettä, joka virvoittaa ja saa aikaan uutta elämää. Ne upposivat syvälle sydämeeni, joka alkoi nyt ensimmäistä kertaa olla vähän raollaan ja ottaa vastaan. Tuntui, että mikrofonin takaa puhuttiin sanoja, joita sydämeni oli koko elämäni kaivannut kuulla. Sanat olivat lempeitä ja rakkaudellisia, mutta samalla niissä oli todellinen voima. Sanat lävistivät sydämeni, itse rakkaus lävisti kaiken, mitä olin tai olin luullut olevani.
Aloin hiljalleen näkemään ja kokemaan Jumalan, joka on juuri minua varten. Jumalan, joka todella on Isäni. Hän asuu vajavaisessa inhimillisyydessäni, minun sydämessäni. Hän rakastaa minua, vaikka teen väärin. Hän hyväksyy minut täydellisesti. Löysin Jumalan, joka haluaa, että koen hänet ja hänen rakkautensa, kaikkien vaikeuksienkin keskellä. Sain iloita ja itkeä. Sain vihdoin oppia olemaan enemmän se, joka todella olen. Löysin enemmän aitoutta ja keveyttä elämääni. Jos osaisin tanssia, sanoisin että löysin tanssikengät jalkaani, keveämmän tavan elää, olla ja liikkua. Elää ja olla Isän rakkaudessa.
Isä kosketti elämäni perustuksia. Hän alkoi muuttaa sydäntäni näyttämällä, kuka hän oikeasti on. Hän alkoi läikyttää omaa rakkauttaan minuun, varsinkin niihin kohtiin minua, jotka eniten sitä tarvitsivat. Elämä todella on muuttunut, ennen kaikkea sisäisesti. A-kouluviikossa kosketin virtaa, jonka äärellä haluan olla ja asua, missä tahansa fyysisesti olenkaan. Haluan opetella heittäytymään tuon rakkauden virran aaltoihin ja antaa niiden kannatella minua. Matka ja elämä jatkuu.