Viikko oli juuri minua varten

”Isän sydän -kouluviikko käänsi elämäni suunnan. Olin sydämessäni kysynyt, kuka olen, mistä tulen ja minne olen matkalla? Viikon aikana mieleeni muistui kuva, jossa olin 7-vuotias, täynnä elämän iloa ja pilkettä. Kuulin Isän sanovan, että matkani takaisin pikkupojaksi oli alkanut.”

Isän sydän A-kouluviikko oli minulle hyvin erityinen kokemus. Sain vastaanottaa Isän rakkautta ja lohdutusta tavalla, jota en ole koskaan aiemmin voinut kokea. Tulin viikkoon monen muun lailla hyvin kiireisestä elämäntilanteesta ja ehdin ajatella, oliko tuloni sittenkin virhe. Saavuttuani sain astua käsittämättömän rauhan keskelle ja unohdin kiireeni aivan täysin. Tuntui kuin tämä viikko olisi valmisteltu juuri minua varten. Olin sydämessäni kaivannut vastausta siihen, kuka minä olen, mistä minä tulen ja minne oikeastaan olen matkalla. Halusin ymmärtää, millainen sydän minulla on. Isän sydän -kouluviikon aikana toivoin, että Isä näyttäisi minulle, mitä hän minusta ajattelee. Olen saanut olla Isän rakkauden ilmestyksen keskellä viimeisten 15 vuoden ajan. Kaikista aikaisemmista rakkauden kokemuksista huolimatta minulla oli tunne, että sydämessäni olisi ikään kuin reikä ja rakkaus, mitä olen saanut ottaa vastaan, valuisi pikkuhiljaa pois.

Tunsin, miten Isä muistutti minua kuvasta, jossa olen 7-vuotias. Viikon aikana Isä selitti minulle kuvaa kertomalla, että ”tämä on se suunta, mihin olen sinua viemässä. Haluan palauttaa sinulle silmiesi tuikkeen ja suunnattoman innostuksen sekä kiinnostuksesi elämään.” Oma muistoni 7-vuotiaasta pikku-Miikasta oli koskettava, koska olin todellakin innostunut lähes kaikesta mahdollisesta ja nautin huolettomasta elämästä.

Viikon aikana Isä nosti sydämestäni esiin asioita, jotka olivat elämäni eri vaiheissa satuttaneet ja kovettaneet sydäntäni, himmentäen silmieni tuikkeen. Sain kokea, miten Isä toi lohdutusta moniin kipeisiin muistoihin. Yksi suurimmista kipukohdistani oli epävarmuus siitä, valuisiko kaikki taas ”hukkaan”, kun kouluviikko päättyisi. Sain kokea, miten Isä nosti lapsuudestani esiin muiston, jonka kautta hän vakuutti, ettei rakkaus enää koskaan valuisi minusta ”hukkaan”. Kouluviikon jälkeen on ollut ihmeellistä huomata, kuinka hänen läsnäolonsa on saanut vain kasvaa sisälläni. Tunnen sydämessäni, että matkani takaisin pikkupojaksi on alkanut.