Sydämestäni alkoi tulvia myötätunto äitiäni kohtaan ja silloin vapauduin sisäisestä jännityksestä

Kristiina Erikoinen | 16.8.2021 |

Olen ollut Isän sydän A-kouluviikoissa useita kertoja. Jokaisella kerralla Isä on vaikuttanut aina vain syvemmälle menevää anteeksiantoa, sellaista mihin en itse olisi koskaan edes lujimmasta tahdonvoimastani pystynyt.

Lapsuudenkotini ahdistava ja kireä ilmapiiri on vaikuttanut minussa sisäistä jännittyneisyyttä niin, etten oikein koskaan osannut olla täysin vapautunut aito oma itseni toisten seurassa. En osannut jutella luontevasti ja useimmiten kaipasin vain pääsyä omaan rauhaan. Tällä viikolla sain nähdä, miten ahdistunut ja jännittynyt oma äitini on ollut ihan pienestä tytöstä asti. Tuota äidin jännitystä olin sitten imenyt itseeni koko lapsuuteni ajan.

Nyt Jumala vaikutti valtavassa rakkaudessaan niin syvää parannuksen tekoa sydämessäni, että sain todella nähdä oman syyllisyyteni suhteessa äitiini. Aikaisemmin olin nähnyt ainoastaan hänen virheensä ja koin itse olevani syytön uhri. Sydämestäni alkoi tulvia niin suurta ja käsittämätöntä rakkautta ja myötätuntoa äitiäni kohtaan, että en tiennyt sellaisen edes olevan mahdollista. Sitten koko sisimpäni alkoi täristä, aivan kuin kaikki minun sisälläni olisi vapissut useita tunteja. Koin Jumalan ravistelevan minusta pois kaikkea jännitystä, joka ei ole lihaksissa vaan syvällä sielussa, koko olemuksessani. Itse olin vuosikausia yrittänyt eri tavoin vapautua tuosta sisäisestä jännityksestä, enkä oikein enää jaksanut uskoa koskaan pääseväni siitä täysin eroon. Isän rakkaus tuli minuun konkreettisena, tuntuvana ”aineena” tehden sen, mihin mitkään keinot, lääkkeet tai terapiat eivät pystyneet.

Nyt, reilu viikko tuon kokemuksen jälkeen olen yhä ihmeissäni siitä vapaudesta, jota tunnen. Olen kohdannut monia ihmisiä ja ensimmäistä kertaa elämässäni tuntenut olevani täysin vapaa heidän seurassaan, jopa nauttinut siitä. Äitini luona käydessäni en enää tuntenut sitä niin tutuksi tullutta sisäistä jännitystä, vaan pystyin juttelemaan hänen kanssaan luontevasti ja huomasin hänenkin ihan silminnähden rentoutuvan.

Olen tullut kotiin, Isän rakkauteen. Siellä ei ole pelkoa, ei jännitystä tai ahdistusta. Siellä on vaan niin hyvä olla. Kiitos Isi!