
Orpo sydän sai tulla kotiin
Eurajoen A-koulu oli syvä käännekohta sydämeni matkassa Isän kanssa. Kouluviikossa Isä ihmeellisesti näytti syvemmin oman sydämeni tilaa omiin vanhempiini ja meni siihen syvään traumaan, jonka olen kolmevuotiaana kokenut ja jonka olen niin hyvin suojellut ja suojannut, että en itse ole tiennyt sen olemassaolosta. Syvä hylkäämisen kokemus sairaalassa mursi ja särki pienen lapsen perusturvallisuuden niin perusteellisesti, että kehitin itselleni sisimpääni oman aikuisen, joka pitäisi minusta huolta. Samalla Isä näytti myös sen, kuinka samalla käänsin pysyvästi selkäni omille vanhemmilleni. Samalla näin myös sen, kuinka minun äiti ja isä ovat kuitenkin aina olleet kääntyneinä minun puoleeni. Kaiken tämän keskellä Isä näytti myös hyvin selvästi ja kirkkaasti sen, että omat vanhempani eivät koskaan voi maksaa eivätkä korvata minulle tätä menetystä. Yhtä aikaa tämän kanssa Isä alkoi myös murskata itseni rakentamaa väärää perustusta sydämessäni ja repiä irti todella syviä valheen juuria. Tämän syvän orpouden murskaaminen sattui niin paljon, että en voinut kuin huutaa sitä kipua ja tuskaa ulos. Tämä kaikki huipentui lopulta siihen, että mennessäni kontaten rukouspalveluun vastaanottamaan Isän syleilyä, sain syvällä tavalla kokea kotiintulon itseni ja molempien sisälläni asuvien ”tuhlaaja” -veljen ja sen ”työnraataja” -veljen osalta. Se vapaus, mitä sydämeeni tässä virtasi oli jotain todella uutta ja ihmeellistä! Tämä muutos on ollut pysyvää ja joka päivä tämän A-koulun jälkeen on ollut ihmeellistä kokea ja tuntea, että tämä orpouden raskas taakka sydämessäni on poistunut.