
Orpo
Jokaisessa meissä on jollakin tasolla orpoutta. Lapsuudessamme on jotakin, mikä on saanut kokemaan hylkäämistä. Toisilla hylkäämisen kokemus voi täyttää koko lapsuuden. Toiset ovat kokeneet sitä satunnaisesti. Hylkääminen johtaa erillisyyteen ja sen pohjalta uskomme, ettemme tarvitse ketään. Hylkäämiskokemuksen jälkeen emme uskalla turvautua toisiin, koska pelkäämme kokemuksen pohjalta, että tulemme uudelleen hylätyksi.
Me alamme tunnistaa itsessämme orpoutta, kun saamme maistaa Isän rakkautta. Isän rakkaus tuo orpouden esiin, ja sen perustan, miltä pohjalta elämässämme toimimme. Monet toisetkin ovat kertoneet, että kun he ovat saaneet maistaa Isän rakkautta, niin heissä vaikuttava orpous ja uskonnollisuus alkavat paljastua. Uskonnollisuus voi tehdä meistä ahkeria Jumalan valtakunnan työhön paneutuneita. Oma elämämme on rajoituksilla ja tuomiolla viitoitettu ja siksi olemme ankaria toisille, mutta ennen kaikkea itsellemme. Minulle kävi niin, kuin Luukkaan evankeliumin 15 luvussa. Syytän Isää, että et huomaa raatamistani, etkä ole palkinnut minua siitä, mitä olen sinun eteesi tehnyt. Jeesuksen kertomuksessa vanhempiveli, eli minä luulin, että palvelemalla saisin Isän hyväksynnän.
Noin kuukausi sitten ajaessani autolla, pyysin Isää näyttämään, olenko minä hänen sylissä. Isä näytti minulle, että Isä, Poika, Pyhä Henki ja minä olimme ns. kimppa halissa, sillä erotuksella, että minä olin Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen keskellä. Isä, Jeesus ja Pyhä Henki olivat ringissä pitäen toisiaan kaulasta kiinni ja minä olin siellä keskellä. Tämä näky toistuu aika ajoin. Tämän jälkeen alkoi elämääni tulla kaiken laista, mikä ei ollut kivaa. Orpouteni syvyys alkoi paljastua. Orpous ei ollut jollain elämän alueella, vaan se oli kaikkialla. Se alkoi näkymään ystävien kanssa käymissä keskusteluissa. Se näkyi suhtautumisessa itseeni. Se näkyi hengellisissä keskusteluissa ystävieni kanssa. Orpous oli tullut, myös rukouksiini. Tajusin, että vanhempiveli luuli olevansa Isälle poika, mutta hän oli sydämessään kaukana pojan elämästä. Orpo elämäni johti moniin virheisiin ja virheiden peittelyyn ja valheelliseen elämäntapaan. Kaikki omat rakenteeni olivat sortuneet. Orpo minä halusi hakea syyllisiä omaan tilanteeseeni. Kysyin Isältä: haenko oikeutta henkilöitä kohtaan, jotka ovat tehneet minulle väärin? Isä pyysi rakastamaan niitä ihmisiä ja että hänen rakkautensa kautta oppisin tuntemaan myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat vahvistaneet orpouttani.
Orpoutta ja orpoudesta parantumisen arpia ei voi nähdä fyysisillä silmillä. Kun Isä alkoi raottamaan hiukan sokeana ollutta hengellistä näköäni, niin kauhistuin orpouden syvyydestä. Kun Isän rakkaus saa koskettaa meitä, niin elämänpuu tulee meidän luo ja ravitsee meidät rakkaudellaan. Isä odottaa minua olemaan elämänpuun alla.