Oriveden B-koulun jälkitunnelmia

Tunnelmat taitaa olla väärin valittu sana otsikkoon. Käsittämätön viikko voisi olla oikea sana kuvaamaan viikkoa. Sain syvempää ymmärrystä siitä, mistä tässä on kysymys. Olen vuosia, oikeastaan tasan viisi vuotta, kysynyt Isältä, mitä tämä on? Palatessani INS koulusta 2017, mikään aikaisempi käsitys elämästä ei tyydyttänyt. Tiedän, että minulle luotiin uudet perustukset, jotka ovat kestävät.

Kuinka paljon kipua meissä on syntiinlankeemuksen seurauksena ja siitä syystä mitä meiltä on varastettu. Sitten, kun vielä kannamme väärää häpeää ja syyllisyyttä, mikä meille ei kuulu. Koemme huonommuutta ja alamme peilaamaan itseämme hyvän- ja pahantiedon puuhun. Elämä tosiaan katoaa yltämme. Isä haluaa antaa niin paljon enemmän, jota emme käsitä, ennen kuin saamme tästä ilmestystä. Kohdatessani viikon aikana toisia ja kuunnellessani todistuksia ymmärsin, että olen ja olemme juuri oikealla tiellä, matkalla, joka on huikea. Siihen kuuluu valtavasti kipua, itkua, tuskaa, luopumista ja pelkoakin sekä kaikkea muuta vastaavaa. Vanhan täytyy kuolla, että uusi saa tulla tilalle. Onneksi Isä on lohdutuksen Jumala, eikä me olla hetkeäkään yksin, ollaan hänen silmäteriään kaiken keskellä. Sielumme on levoton ja tunteet sanoo, mitä sanoo, mutta rakkauden määrä ei koskaan vaihtele. Isä on rakkaus, se on hänen olemuksensa. Hän tekee ja on tehnyt kaiken sen, mitä tarvitsemme. Saamme lihasydämen ja uuden vahvan hengen, astumme vain hänen virtaan juuri nyt tällaisena tänäänkin. Isä valmistaa, varustaa, lähettää sekä lohduttaa, missä ikinä olemme ja kuljemme. Hän viimekädessä vaikuttaa tahtomistamme ja tekemistämmekin. Osamme on todella olla poikia ja tyttäriä. Ei minun tarvitse enää ihmetellä, mitä tämä on. Isä tietää ajat ja paikat sekä tilanteemme. Kiitos juuri sinulle, kun olit mukana viikossa, olet tärkeä osa tätä srk-ruumista ja Isän ilmestystä. Olemme jokainen Isälle yhtä rakas, hänen suuria ihmeitä ja taideteoksia. Toivottavasti kohtaamme taas kouluviikossa, tuskin maltan odottaa.