Näin unen vuonna 2008

Raino Turkki | 23.8.2021 |

Unen Alussa oli kolmio, joka seisoi yhdellä kyljellään. Kolmion yläkärjessä oli linnan kaltainen rakennus, joka hohti kirkkautta ympärilleen. Kolmio oli jaettu kahteen osaan, ylhäältä alaspäin. Toinen puoli oli täynnä samaa kirkkautta kuin rakennuksesta hohti ja toinen puoli oli kuin synkkä metsä. Kuitenkin ylhäältä rakennuksesta lähtevä kirkkaus läpäisi synkän metsän, tuoden kirkkauden säteitä puiden väleistä maahan asti. Lähdin kulkemaan läpi synkän metsän ja kävellessäni aina välillä kirkkauden säde osui minuun. Jatkoin eteenpäin kohti keskikohtaa, siinä vaiheessa en tiennyt mitä siellä odotti. Sama jatkui aina siihen asti, kunnes tulin keskikohtaa, joka erotti puolet toisistaan. Päästyäni siihen halusin toiselle puolelle, mutta minulla ei ollut mitään keinoa päästä sinne eikä päästä pois metsästä. Tähän uni loppui.

Ajattelen nyt unta näin. Metsässä vaellus on kuin orpona vaeltamista, aina välillä Jumalan rakkaus osuu ja tapahtuu erilaisia asioita, mutta ei kuitenkaan jää pysyväksi ja matka jatkuu samalla tavalla. Kuitenkin ennen pitkään tulee tunne sisälle, että on enemmän. Ja silloin tullaan kirkkauden äärelle. Siihen päästyä ymmärtää, että tässä se on, mutta omin voimin ja konstein siitä osaksi pääseminen ei onnistu. Unessa ei tuoda esille vaihtoehtoista keinoa. Sitten vuonna 2018 kesäkuussa Jumala antoi rukoustilanteessa näyn, jossa kuljin taas metsässä, mutta näin oven ja Jeesus avasi tämän oven minulle. Sisälle päästessäni ymmärsin, että olin tullut kotiin ja sain levon sielulleni. Siihen vain jäin olemaan ja siitä vain lähti Jumalan voimaa ja rakkautta ulospäin, minun tekemättä mitään. Ja 2018 heinäkuussa olin ensimmäisessä Isän Sydän A-koulussa. Ja näin ymmärrän oven auenneen kotiin.