
Minulle ei riitä vähempi!
Syvemmälle, kokonaisvaltaisemmin, antautuneemmin, täysin ja kokonaan.
Tämän paketin kanssa ihmettelen kouluviikon jäljiltä elämää, paikkaani, löytöäni, Isääni. Olen ollut uskontiellä 25- vuotta ja kouluviikon myötä, Isä teki tilaa totuudelle hänen rakkaudestaan. Vaihe vaiheelta, hän teki sydämessäni tilaa isyydelleen. Sisimässäni oli vuosien saatossa kaiutelleet kiitokset Jumalan mahtavuudesta, Luojani erityisyydestä, Kaikkivaltiaan hienoudesta, mutta isyyden alueella hän ei ollut mahtunut, kuin pyörähtämään. Kokemukseni erolapsen paikalla elosta, ei ollut miehisyyden, turvallisuuden ja vielä vähemmän rakkauden osilta ikävä kyllä kovin kummoinen. Loppupeleissä Isä Jumala tuntui minulle kovin etäiseltä kiireiseltä ja välinpitämättömältä. Kouluviikon aikana Jumala teki tilaa isyydelleen äidinsydämen kautta/avulla. Kolmen lapsen äitinä, kaikista tärkeimmän tehtäväni edessä, Isä Jumala pääsi koskettamaan sydäntäni. Loppusilauksen hän antoi neljä päivää kestäneen Pojan elämässä kasvaminen- tapahtuman loppumetreillä. Barry Adamsin, viimeisen päivän, viimeisen session, kaikille rukoilema siunaus läväytti sydämeni täysin auki Isälle. Ne sanat olivat kuin kevätsadetta pelloilleni, auringon säteiden hyväilyä talvesta selvinneelle talonseinustalle, kuusimetsän kätköistä heränneille talvihorrostelijoille. Tuo siunaus tapetoitiin sydämeni seinille. Nuo sanat porautuivat sisimpääni, kuin mikään koskaan ennen. Tuo siunaus muutti elämäni. Miten suuri merkitys sanoilla voikaan olla? Miten huikea onkaan Pyhän Hengen parantava virta? Ei ole mitään ilman Isän kaikki muuttavaa rakkautta! Ei ole suuntaa, eikä näkökykyä, ymmärrystä, eikä poltetta, jos Jumala ei saa näyttää lapsilleen, kuka hän on Isänä! Minulla on viimein Isä! Tältä paikalta kaikki aukeaa! Nyt vasta elän! Hallelujaa!