Kokemus ylitti odotukseni!

Olin ensimmäistä kertaa mukana Isän sydän A-kouluviikossa. Heti alusta asti sain kokea Isän läsnäolon väkevästi. Hän oli odottanut tätä viikkoa enemmän, kuin minä. Tajusin myös, että viikko tulisi olemaan joka ”pennin” arvoinen, sillä sitä ei voi rahalla mitata, mitä on kokea ja olla Isän sydämessä. Koin myös olevani oman heimoni parissa, vaikka en tuntenut kunnolla ketään. Oli ihmeellistä vain levätä ja ottaa vastaan sitä, mitä Isä halusi antaa. Usein kävi niin, että puhe meni suoraan sydämeen ja sitten olinkin, kuin jossain muualla, Hengessä, lapseuden maassa. Tie Elämänpuun luokse kulkee sydänmaan kautta. Sydänmaa on Isän ja lasten oma maa, jossa saa olla pieni ja ottaa parantumista vastaan.

Tiistaina puhuttiin koko sydämestä anteeksiantamisesta ja silloin alkoi todellinen hengellinen läpimurto. Se oli koko paikassa, eikä vain oma henkilökohtainen kokemus. Silloin näin kuvan, miten ilmakarusellin tuolit irtosivat ja lähtivät lentoon. Seuraavaksi karusellihevoset kirmasivat vapauteen lapset selässään. Ei enää samaa ympyrää, ei enää sitä samaa kaavaa. Vapaus tulee sydämen anteeksiannossa. Elämänpuu on vaaleanpunainen ja sen runko valkoinen ja sen hedelmät ovat tarjolla lapsille.

Ihana kokemus oli lohdutus, jota sain ottaa vastaan. Isä tuntee minut jo kaukaa. Ennen aikojen alkua ja olen niin toivottu ja kaivattu. Isälläni on se äidinrakkaus, jota oma äitini ei voinut antaa. Äidilläni ei ollut sitä koska hän ei ollut saanut sitä. Sain lisää ymmärrystä ja ilmestystä äidistäni. Abba Isiltä saan kaiken, mitä vaille olen koskaan jäänyt. Hän vaalii minua kallisarvoisena aarteenaan. Hän iloitsi, kun sain alkuni ja Hän muotoili minut niin rakastavin sormin. Hän halusi tehdä minusta juuri tällaisen ja laittaa minuun kaikki ne ihanat piirteet, jotka tuovat Hänelle iloa. Tämä lohdutus on minun. Tämä totuus on minun, eikä mikään voi enää viedä sitä minulta. Olen Isän sydämen sisällä suojassa ja turvassa. Lohdutettuna ja ravittuna. Nähtynä ja rakastettuna.

Toinen kokemus, joka on lähellä edellistä, oli lunastus. Tämä visio, jonka sain, oli minulle mullistava. Tähän avaimena olivat anteeksianto ja oma parannuksen tekoni vanhempiani kohtaan. Näin kuvan, jossa olen pienenä tyttönä ja maallinen isäni ja äitini ovat siinä kanssani. Olemme yhdessä sisällä Abba Isin sydämessä sisällä. Vaikka ”täällä” en ehkä saanutkaan sitä, mitä minun piti saada vanhemmiltani, niin Isässä, me olemme se perhe, jollainen Hän tarkoitti meidän olevan. On mahdollista saada Abba Isiltä se kaikki, sillä lopulta kaikki se hyvä tulee Häneltä. Me ihmiset olemme aina vajaita, parhaimmatkin meistä ja kaikki meistä jää aina jotain vaille, jos odotamme saavamme sen ihmisiltä. Vastaus ei siis olekaan se, että saisin tarvitsemani vanhemmiltani vaan Häneltä, joka on kaiken isyyden ja äitiyden lähde. Isän sydämessä on se kaikki rakkaus, hoiva, hellyys, hyväksyntä, lohdutus, huolenpito ja mitä ikinä tarvitsemmekin.

Jaan vielä yhden kuvan ja kokemuksen siihen liittyen. Tuhlaajapoika löysi tien takaisin Isän syliin, mutta vanhempi veli joutui kohtaamaan oman orvon ajattelutapansa. Pyhä Henki nosti mieleeni, että minulla oli yksi vähän kyseenalainen motiivi kirjautua mukaan A-kouluviikkoon. Minulla nimittäin oli jo hieman kokemusta Isän rakkaudesta ja olin jo päässyt maistamaan tätä näkyä. Ajattelin, että kun käyn tämän kouluviikon, niin sitten minä voin istua siellä Isän sylissä ja näyttää hieman pitkää nenää niille, jotka eivät ole vielä päässeet kokemaan tätä. Voin sitten olla Isän rakkauden kanava toisille uskoville, sieltä ylemmyydestäni käsin. No, tuo ajattelutapa on kyllä ihan naurettava. Ja sitä se on myös taivaassakin. Nimittäin, kun tämä paljastui minulle ja tein siitä parannusta taivaallinen ilo paljastui minulle. Isä oli leiponut minulle kakun, jossa hän käytti kaikkia kunnon parannuksenteko kakkuun käytettäviä aineita: ylpeyttä, omavanhurskautta, arvostelua, tuomitsemista, vertailua yms. Istun Isän sylissä ja Hän syöttää kakkua minulle lusikalla ja se on herkullista. Olen kuullut, että ylpeys on terveellistä. Niin terveellistä. että sitä pitäisi niellä vähän joka päivä! Taivaallinen ilo on ylimmillään, Jeesus ja kaikki nauravat ja enkelit tanssivat käsikynkkää. Mikä ilojuhla meillä onkaan. Parannuksen teko ei koskaan ole ollut yhtä hauskaa, en edes tiennyt, että se olisi mahdollista. Millainen suuri hellyys Isällä onkaan meitä pikkuisiaan kohtaan.

Aloin saada kuvia kirjaani jo ensimmäisenä päivänä ja sain kuvitettua kirjan valmiiksi kaksi viikkoa A-kouluviikon jälkeen ja siinä on yhteensä kolmetoista aukeamaa. Nimesin sen Abba’s Candy Landiksi. Sellainen ihmeellinen kokemus A-kouluviikko oli minulle. Suurin ihmettelyn aiheeni oli se hellyys, jota sain kokea Isäni sylissä. En ollut tajunnut, että Isä voisi olla niin hellä tai että hellyys olisi Jumalallinen piirre. Mutta onhan se. Jo heti Raamatun alkulehdillä sen voi löytää. Se on niin liikuttavaa ja olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta.