Isä katsoi rakastaen koko sisintäni

Tulin B-kouluviikkoon tilanteesta, jossa olin kokenut erilaisten asioiden summana paljon turvattomuutta ja ahdistusta kuluneen vuoden aikana. Heti toisen päivän iltana menin rukouspalveluun, jossa illan puhuja kietoi kätensä ympärilleni rukoillen samalla, että kädet olisivat Isän kädet ympärilläni. Aloin oitis itkeä. Syvältä nousevaa itkua. Koin Isän ymmärtävän ja lohduttavan minua. Rukoilija puhui minulle Isän lempeitä ja lohduttavia sanoja asioista, joita vain Isä olisi voinut tietää. Isä näki minut ja ihaili minua, vaikka hän näki samalla elämäni solmut. Hän näki myös syvän turvattomuuden kokemukseni ja halusi ottaa sen hellään käsittelyynsä.

Seuraavana päivänä levätessäni Isän läsnäolossa rauhallisen musiikin soidessa taustalla, näin kuvan. Isä itse seisoi edessäni ja katsoi minua rakastavasti. Avasin hänelle rintakehäni, niin kuin nukkekoti avataan, jolloin kaikki huoneet tulevat näkyviin. En uskaltanut itse katsoa sisimpääni, pelkäsin mitä kaikkea siellä näkisinkään. Mutta Isä katsoi. Hän ei säikähtänyt. Hän ei kääntänyt katsettaan pois. Häntä ei inhottanut. Hän katsoi, rakasti ja hyväksyi kaiken mitä näki. Hän huomasi sisimmässäni hyvää, esimerkiksi lempeyttä, myötätuntoa ja rakkautta. Mutta siellä oli myös pelkoa, turvattomuutta, vihaa ja anteeksiantamattomuutta.

Isä katsoi sisintäni ja sydäntäni. Hän alkoi antaa pusuja koko sisimpääni. Hän antoi isällisiä helliä pusuja sydämeni jokaiseen kohtaan. Samalla ne kohdat, mitä hän suukotti, alkoivat parantua. Pelon tilalle alkoi tulla rauhaa, turvattomuuden tilalle luottamusta, vihan tilalle rakkautta ja anteeksiantamattomuuden tilalle lempeyttä.

Isä myös puhui samalla sydämelleni. Hän pyysi minua pitämään sydämeni auki hänen edessään jatkuvasti, joka päivä. Koska vastoinkäymisiä tulee, haasteita tulee ja haavoittumisiakin tulee. Mutta hän haluaisi olla ensimmäinen, kenen puoleen käännyn ja annan hänen rakastaa ruhjeet pois heti tuoreeltaan, niin etten enää sulkisi sydäntäni uudelleen ja yrittäisi itse selviytyä haavoineni, niin että oppisin joka päivä elämään, olemaan ja viipymään hänen ehtymättömässä rakkaudessaan ja hyväksynnässään.

Olen nyt janoisempi ja nälkäisempi kuin ennen tätä viikkoa. Mitä enemmän olen saanut maistaa ja kokea Isän rakkautta, sitä enemmän sitä haluan lisää. Onneksi Isä haluaa antaa vailla mittaa ja vailla määrää. Ja minä pieni harjoittelen nyt lepäämään ja ottamaan vastaan. Olemaan syötettynä, juotettuna ja hoivattuna. Opettelen olemaan rakastettuna.