Ilmapiiri oli täynnä anteeksiantoa
Olen osallistunut useampiin Isän Sydän A-kouluihin vuosien varrella, mutta en ole koskaan aikaisemmin kokenut Jumalan läsnäoloa niin voimakkaana kuin viimeisessä kouluviikossa Eurajoella. Jo heti alusta Jumalan läsnäolon saattoi tuntea erityisen voimakkaana janona Hänen puoleensa. Sellaista janoa ei voi syntyä, ellei Hän itse ole sitä vaikuttamassa. Niin kuin monet muutkin, sain kokea syvältä sydämestäni nousevan murtuneen itkun: ”TÄMÄ EI RIITÄ! Minä tarvitsen enemmän sinua, Isä!”.
Jokainen opetus ja todistus oli täynnä Jumalan vaikuttamaa elämää, joka vaan läikkyi kuulijoihin. Minulle henkilökohtaisesti kuitenkin kaikista vaikuttavinta oli opetus anteeksiannosta. Pian session alettua huomasin, ettei siinä ollut enää kysymys opetuksesta; jopa sanat menettivät merkityksensä, koska koko ILMAPIIRI oli vain TÄYNNÄ ANTEEKSIANTOA. Koin, että anteeksianto vain virtasi sisääni jokaisella hengenvedolla ja voidakseni estää sen minun pitäisi kokonaan lakata hengittämästä. En olisi kyllä mistään hinnasta halunnutkaan lakata hengittämästä!
Mutta tulin hyvin tietoiseksi siitä, etten todellakaan kykene omassa voimassani antamaan anteeksi yhtään mitään, kenellekään. Kun olen Isän läsnäolossa, Hänen olemuksensa – johon kuuluu luonnollisesti anteeksianto, niin kuin kaikki muutkin Hänen ominaisuutensa – virtaa minuun. Ja anteeksianto vain tapahtuu. Se ei ole minun, eikä minusta. Ajattelen sen olevan enemmänkin substantiivi kuin verbi. Itse asiassa sain kokea tuon myös käytännössä. Herkästi loukkaantuvana tyyppinä en välttynyt mieleni pahoittamiselta edes tässä voimakkaassa kouluviikossa. Kokemani loukkaantumiset haihtuivat kuitenkin hetkessä ilmaan, kun Jumala ilmestyi minulle LOHDUTUKSENA, RAKKAUTENA, MYÖTÄTUNTONA, ANTEEKSIANTONA. Muita ihmisiä kohtaan tunsin vain rakkautta. Jumalasta virtaava anteeksianto oli läsnä niin voimakkaana, että ajattelin ettei minulla ole edes tarvetta antaa anteeksi mitään kenellekään, ei ole anteeksiannettavaa!
Vielä reilu viikko koulun jälkeen tunnen tuon voimakkaan Jumalan läsnäolon vaikutuksen arjessani. Maistelen sitä useita kertoja päivässä. Jotain taivaasta on laskeutunut elämääni. Kaiken tämän keskellä koen syvää SYDÄMEN PARANTUMISTA. Olen kuin ’uudelleen uudestisyntynyt’!