Astu sisään

Sami | 19.4.2026 |

Edellisestä kouluviikosta oli liian pitkä aika…

Tulin kouluviikkoon astia tyhjänä, janoisena ja tarvitsevana. Kun tilaisuus alkoi, tunsin heti sen ilmapiirin. Pekka Daniel alkoi puhumaan ja Isän rakkaus alkoi virrata hänen kauttaan saliin. Koin, että nyt olen kotona. Seuraavana päivänä Pekka Daniel puhui Jeesuksen ristin sovitustyöstä ja siitä, että Jeesus on portti. Sillä hetkellä Isä sanoi minulle: Poikani, sinä olet ollut liian kauan kynnyksellä – ”astu sisään” 

Suorituskeskeisenä ihmisenä ajattelin, että mitä minun pitää tehdä, jotta pääsen sisälle? Rakennanko sillan, vai mitä minä teen? Kävin läpi tällaisia ajatuksia… Sitten Isä antoi täydellisen rauhan sydämeeni ja alkoi täyttämään rakkaudellaan. Täytti ja täytti minua rakkaudellaan… Tuntui, että Hän ei säästellyt rakkauttaan. Minusta alkoi tuntua siltä, että painan tonnin ja tuoli taisikin vaihtua lattiaksi 🙂 Isä on hyvä ja hän haluaa pitää huolta lapsistaan. Hän tietää, mitä me tarvitsemme missäkin hetkessä.

Seuraavassa sessiossa annettiin anteeksi mm vanhemmille. Koin helpotusta ja vapautumista siinä kohtaa. Tuli taas rauha sisälleni ja Isä sanoi: Nyt olet poikani ”sisällä” minussa! Koin valtavan suurta rauhaa, lepoa ja rakkautta rajattomasti. Isä minussa ja minä hänessä – ei vaatimuksia, ei hötkyilyä, niin kuin savolaiset tuumaa sanoa.

 Jo alkuviikon aikana olin kokenut jotain sellaista, mitä en aikaisemmin ollut kokenut Isän rakkaudessa, niin syvää rakkautta ja huolenpitoa. Seuraavana päivänä ajattelin, että tänään kuunnellaan vain penkissä istuen, mutta yllättäen sain kokea vielä Isän käsivarret ympärilläni ja vahvan lohdutuksen ja myötätunnon virtaavan sydämeeni. Se oli täydellinen Isän rakkauden osoitus minulle siihen hetkeen – rakkauden kruunu Isältä.

 Mikä muuttui kouluviikon jälkeen… Isän rakkauden lähde on avoimena ja sydämeni saa tuntea sen. Suorituskeskeisyys on helpottunut arjessa. Saa tehdä Isän kanssa juttuja ja ei vaatimuksista käsin. Tänään kaadettiin koivuja niin maltoin olla kaatamatta kaikkia kerralla 🙂 On vaikuttanut myös parisuhteeseen – meidän yhteiseen kommunikointiin, yhdessä olemiseen ja vaimo tuumasi, ethän sä ole enää takakireäkään 🙂

 Tämä oli tärkeä viikko pojan elämässä, ihanaa. että meillä on rakastava Isä.

Kiitos kouluviikon tiimille.