Äidin sydän haluaa koota perheen yhteen

Kristiina Erikoinen | 10.6.2023 |

Yksi syvimmistä haavoistani on ollut ulkopuolisuuden tunne, minun on ollut hyvin vaikea kokea kuuluvani joukkoon. Välillä olen tietoisesti yrittänyt ikään kuin opetella tulemaan mukaan, sulautumaan yhteen toisten kanssa, mutta aina olen pettynyt ja kokenut epäonnistuneeni. Ehkä sitten suojellakseni itseäni olen hyväksynytkin asian todeten ”no, minä olen tällainen erakko ja itse asiassa viihdynkin parhaiten yksin”.

Jossain syvällä sisimmässäni olen kuitenkin kaivannut yhteyttä. Olen myös tullut ymmärtämään, että Jumalan tahto ja tarkoitus meille kaikille on yhteys toisten kanssa. Se onkin pohjimmainen syy siihen, miksi lähdin Uuteen Seelantiin Re-Union tapahtumaan, viettämään 4 viikkoa tiiviissä 70 henkilön yhteisössä. Tuo kokemus ei ollut minulle lainkaan helppo, vaan jouduin todella syviin vesiin kohdaten monenlaista kipua. Siellä kuitenkin kipujeni ja kamppailujeni keskellä sain kokea Jumalan Rakkautta monien, odottamattomienkin ihmisten kautta. Sydämeeni, syvälle identiteettini ytimeen kylvettiin sellaisia siemeniä kuin ”sinä kelpaat”, ”olet yksi meistä”, ”se mitä tunnet, on ihan ok”… Silti mieleeni jäi pyörimään monia kysymyksiä ja ihmetystä, tuskaakin siitä, miksi tämä on niin vaikeaa!

Fatherheart Finlandin järjestämässä naisten tapahtumassa sain nähdä ja kuulla miten kauniissa sopusoinnussa ja syvässä sydänten yhteydessä viisi naista neljästä eri maasta jakoivat tuoretta sanomaa suoraan Taivaasta. Ilmapiiri oli täynnä Jumalan sekä isällistä että äidillistä Rakkautta, myötätuntoa, lempeyttä ja hyväksyntää. Lohdutusta virtasi sydämiin ja sieluihin, jopa kehoihin, solutasolle asti.

Sitten yhtäkkiä aivan tapahtuman lopussa syttyivät valot; siihen missä ennen oli pimeää, kipua kysymyksineen, siihen loisti kirkas taivaallinen valo! Ymmärsin, että se mitä itse tarvitsin ja mitä me kaikki tarvitsemme, on feminiinisyyden eheytyminen. Jumalassa itsessään on kaikki terve feminiinisyys ja maskuliinisuus täydellisessä harmoniassa. Yksi feminiinisyyden ominaisuus on yhteyden luominen ja vaaliminen. Äidin sydän haluaa koota perheen yhteen, ottaa jokaisen mukaan, syleillä, hyväksyä, lohduttaa. Äidin sydän murtuu yhdenkin jäädessä ulkopuolelle. Yksinäisyys ja ulkopuolisuus on vastoin Jumalan tahtoa! Kun Jumalan kuva meissä, niin miehissä kuin naisissa eheytyy, ja sen myötä tuo jumalallista alkuperää oleva feminiinisyys tulee esille, ei kenenkään tarvitse eristäytyä ja jäädä yksin. Silloin me kaikki rakastamme olla yhdessä, silloin yhteydessä virtaa myötätunto ja jokainen saa tuntea kuuluvansa joukkoon, perheeseen. Siinä perheessä on tilaa jokaisen persoonalle, erilaisille ominaisuuksille ja tyylille. Eikä siellä tarvitse vertailla tai kilpailla, vaan jokainen saa olla oma itsensä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Mitä ikinä kipua tai haavaa sisimmässä onkaan, se juurikin paranee siinä yhteydessä ja keskinäisessä rakkaudessa.

Maalailenko tässä jotain saavuttamatonta, epätodellista haavekuvaa, utopiaa? En todellakaan! Uskon koko sydämestäni tämän toteutuvan. Sellaiseen todellisuuteen Isä Jumala meidät loi. Eikä edes ihmiskunnan lankeemus voinut estää Hänen alkuperäistä suunnitelmaansa. Siksi Hän lähetti Jeesuksen asettamaan ennalleen, palauttamaan luomisjärjestyksen, että Hänen kuvansa tulisi näkyväksi meissä ihmisissä. Että meissä ilmenisi isyys ja äitiys samalla tavalla kuin Hänessä itsessään. Että koko maailma näkisi meissä vallitsevan keskinäisen rakkauden. Että seurakunnasta, Kristuksen ruumiista voisi kasvaa se morsian, joka on Hänelle arvollinen. Näin on Jumala sen suunnitellut. Eikä Hän muutu ja muuta mieltään. Niin muuten, morsian lienee aika feminiininen, eikö vain?