Isän sydän viikossa koettua

Päivikki Häme | 12.12.2021 |

Ystäväni kutsusta, parin päivän ”varoitusajalla”, sain mahdollisuuden osallistua A-kouluun. Me molemmat, rakas ystäväni ja minä, koimme ja aavistimme kurottautuvamme ”epämukavuusalueillemme”, mutta kaipaus ja houkutus oli suurempi kuin pelkomme. Muutamat käytännön esteet ”raivattiin” silmiemme edestä ja pian huomasimme istuvamme ISÄN rakkauden täyttämässä luokkahuoneessa. Heti, alkuhetkistä alkaen, koin olevani valtavan ”etuoikeutettu” ja juuri oikeassa paikassa. En olisi halunnut olla missään muualla! Tuo tunne vahvistui viikon aikana ja edelleen, oltuani viikon verran tutuissa, kotoisissa ympyröissäni, olen samaa mieltä.

Olen kasvanut kristityn kodin lapsena. Elämäni varrella olen saanut monenlaisia vaikutteita erilaisten herätysliikkeiden opetuksista. Olen kokenut ihmeellistä Jumalan johdatusta, huolenpitoa ja lohdutusta kiemuraisen elämäni poluilla. Olen lähes aina saanut kokea, että minua kannetaan ja olen turvassa. Tästä kiitän rakasta isääni, joka lapsuusvuosinani osoitti varauksetonta rakkautta minua, ainoaa tytärtään kohtaan. Jumalan rakkauden ja lohdutuksen varassa olen selviytynyt rakkaan esikoispoikani traagisesta kuolemasta sekä vuoden takaisesta, rakkaan aviomieheni siirtymisestä ”ajan rajan” yli, KOTIIN! Tästä Jumalan huolenpidosta ja lohdutuksesta olen valtavan kiitollinen!

Nyt aivan yllättäen, elämäni ”ehtoopuolella”, minut on johdatettu Isän sydän viikkoon. Istun luokkahuoneessa, mukavassa lepotuolissa, ihmetellen, katsellen, kuunnellen…  On tiistai, aamupäivä. Yhtäkkiä koen valtavan ISÄN rakkauden tulvivan ylleni. Minut, joka aina olin ”nähnyt itseni” vanhemman veljen roolissa, oli yhtäkkiä, ENSI KERTAA elämässäni, siirretty TUHLAAJAPOJAN rooliin ja koen ISÄN ihmeellisen rakkauden vyöryvän ylitseni. JUURI MINUA rakastetaan, minusta iloitaan, minua vaatetetaan…, sanon hieman hätääntyneenä ja ihmeissäni, ”miksi vasta nyt, olen jo vanha…”. Kuulen ISÄN lempeän äänen, ”ei hätää, nyt on JUURI OIKEA AIKA!” On syytä mainita, että opetus tästä aiheesta tuli muistaakseni vasta torstaina, mutta minun janoiselle sydämelleni se avautui jo paria päivää aikaisemmin!

Hauholla, Ilorannassa sain kokea ISÄN KODIN ihmeellistä ilmapiiriä sekä ilmestyksinä että ihan konkreettisesti. Lähtiessäni ajelemaan kotiin, kyselin ISÄLTÄ: ”entä kotona, miten siellä”? ”Ei hätää, kaikki hyvin!”, ISÄ kuiski sydämeeni! Ja todella, eilen sain puhelinsoiton rakkaalta miniältäni. Hän kertoi aivan yllättäviä, ihmeellisiä asioita. Tunsin heti, miten ISÄN RAKKAUS tulvii yli koko sukujen ja perhekuntien. Ja KAIKKI asettuu oikeille paikoilleen!

Kiitollisin ajatuksin, Päivikki