Kohokohtia Isän Sydän A-koulusta heinäkuussa 2026
Sydämeni on niin täynnä, niin täynnä, hengitän sitä sisälleni, Isän läsnäoloa, Jeesuksen läsnäoloa, sitä rauhaa ja lepoa, kun pysyn hänessä, vastaanottaen elämän vettä hänestä.
Johannes 15, Jae 5: ”Minä olen viinipuu, te olette sen oksat. Jos te pysytte minussa ja minä teissä, te kannatte paljon hedelmää. Ilman minua te ette voi tehdä mitään. Jae 9: ”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Nyt pysykää minun rakkaudessani.”
Minä olen tässä virrassa, joka tulee Isän rakkaudesta. Haluan pysyä siinä. Antaudun koko kehollani ja koko olemuksellani sen virran vietäväksi siellä alajuoksulla, johon sen virran alkulähde tulee, sieltä Isän valtakunnasta. Olen aivan yllätetty ja ihmetyksessä, että en voi sitä sanoin kuvata. Hengitän vain sitä sisääni ja annan sen vuotaa ylitseni ja sisimpääni, että minua kantaa Abba Isä, olen lempeästi johdettu ja kannettu Hänen rakkaudessaan. Minä voin antaa kaikkien taakkojen, huolien ja ahdistuksen vuotaa Hänelle. Minä luotan Hänen kaikkivaltiuteen tehdä enemmän, kuin itse voin kuvitellakaan, ja ilman minun apuani. Panen siinä virrassa käteni sydämelleni ja annan virran viedä minut. Nojaan taakse, annan pääni laskeutua veteen, nostan jalkani maasta ja annan Hänen rakkautensa virran ottaa minut syleilyynsä hänen vahvoilla käsivarsilla. Kellun Hänen rakkaudessaan, myötätunnossaan, lohdutuksessaan ja huolenpidossaan. Hänen hyvä olonsa ja huolenpitonsa kantaa minua heikkona, tarvitsevana lapsena, joka ei voi itse mitään tehdä. Niin minä otan vastaan Hänen hyvän olonsa, rauhansa ja leponsa, ei enää suorittamista ja pakkotyötä.
Otan vastaan vain sen armon ja laupeuden olla siinä rakkauden virrassa, jossa saan pysyä Hänessä ja Hän minussa, siinä yhteydessä aivan, niin kuin Isä oli Pojassaan ja Poika Isässään. Niin minäkin olen Hänessä ja Hän minussa. Mikä ihme! Mikä riemu! Minä voin olla se pieni vauva, pieni tytär, se hellitty Isän tytär, jolle Isä sanoo: ”Olet silmäteräni!” Niin arvokas! Ja hän sanoo vielä: ”Sinä olet kuninkaallinen tiara minun kädessäni, ja minä panen kruunun sinun päähäsi ja uudet kengät jalkaasi. Ne ovat niin sopivat, niin mukavat kävellä, askeleeni ovat kevyet, mutta vakaat. Hän on pannut sormeeni valtuutuksen sormuksen, jolla voin hallita, jolla olen vapaa uuteen elämään vapaudessa. Hän on pukenut minut viittaan, joka kertoo, että minä kuulun tähän perheeseen, minulla on perintöosa Isän valtakunnassa. Minä kuulun Hänelle!
Me voimme juhlia yhdessä ja iloita Isän valtakunnassa, Hänen taivaallisessa valtakunnassaan, joka jo nyt on minussa. Tämän valtakunnan todellisuus on paljon käsin kosketeltavampaa, kuin tämän maailman valtakunta. Hänen rakkautensa syvyys, leveys, korkeus ja laajuus, siihen minä vasta vain varpaillani olen uskaltanut astua, mutta nyt minä antaudun sen virran vietäväksi enemmän ja enemmän, koska voin luottaa Isääni kaikessa elämässäni, voin täysin antaa Hänen ohjata minua, minne ikinä se virta minua johdattaa. Tänä hetkenä minä vain otan vastaan ja hengitän, kun ymmärrän, mikä armo minulle on annettu tulla tähän rakkauden ilmestykseen, Hänen läsnäoloonsa, Hänen syleilyynsä kokemaan täydellistä hyväksyntää ja huolenpitoa ja ihmetellä sitä totuutta, että minut tunnetaan täysin ja minua rakastetaan, ja Isän kaikkivaltiaat kädet ympäröivät minua koko ajan. Voiko sen suurempaa armoa ja kutsua olla!
Ps.91: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet minun linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan:”