Ex-orpokodin pojan räppi

Tunneaalloilla seilaan ja olen merisairas. Hukassa on sydän, sielu sekä taivas.
Etsin valoa, ääntä, ihan mitä tahansa. Mies on likoon laittanut itsensä ja rahansa.
Etsivä löytää ja koputa niin avataan, osaa ottavasti tätä mulle sanotaan.
Miten pieni poika vois löytää etsimäänsä, kun ei aina halua ees elää elämäänsä?
Joku kertoo Isästä, joka etsii lastaan. Näet mut jo kaukaa ja riennät mua vastaan.
Syliisi mut suljet ja suutelet mua suulle. Suudelmasi maistuu auringolle, kuulle.
Aukee avaruus, koko tähtitarha. Onks tää edes totta vai psykoottinen harha?
Silmistäs nään oot täynnä lohdutusta. Ei sulle ole ongelma sydämeni tuska.
”En jätä sua orvoks, vaan tulen sun luokse. Älä rakas pakene, enää karkuun juokse.”
Pieni poika hämmentyy; näin Isä mulle sanoo. Seisoo Isän edessä ja hiuksiansa haroo.
Katsot mua silmiin ja tunnen en oo yksin. Tuun elää tätä elämää sun kanssa sylityksin.
Ehkä vielä joskus saan olla – kuka ties – Isän rakkaudessa ruskettunut mies.