Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Voitko olla minulle tytär?

Jos Pikku Myy olisi oikeasti, se olisi juuri hän. Eräänä päivänä tapaan tuon ylivilkkaan pienen tytön pitkästä aikaa ja tapahtuu jotain, mitä ei koskaan ennen. Tyttö kiipeää viereeni sohvalle. Hän ei sano sanaakaan, vaan painautuu kiinni kylkeeni, kääntää päänsä rintaani vasten. Siinä hänen päänsä kohoilee hengitykseni tahtiin. Hetken päästä nelivuotiaan tarkkaavainen katse porautuu syvälle silmiini. Tyttö kietoo kätensä kaulani ympärille, painaa päänsä hiuksiini ja hengittää. Suloinen pehmeys ympäröi meidät. Emme vaihda sanaakaan, mutta sydän tietää. Me vain hengitämme rakkautta.

Ei tuo pieni tyttö katsonut ensin peiliin tarkistaakseen, ovatko letit suorassa ja mekko puhtaana. Ei hän miettinyt, onko hän ollut kiltti vai tuhma. Ei sellaisilla asioilla ollut mitään merkitystä. Ei hän pohtinut mielessään, mitä hyötyä tai haittaa hänelle voisi olla syliin tulemisesta. Hän vain aisti: tuolla on ainetta, jota haluan heti! Hän ei välittänyt mistään tai kenestäkään, vaan kömpi sukat makkaralla siihen, missä on hyvä olla. Lapsi tuntee rakkauden aineen ja juo sitä.

 

Kun olen itse tarvitseva – siinä on elämän ydin

Hetki murtaa minut täysin. On ihmeellistä kokea jotain tällaista juuri silloin, kun on alkanut tuntea ja todella ymmärtää oman pienuutensa ja heikkoutensa. Sen, kuinka paljon minä itse tarvitsenkaan syliä. Siinä juuri onkin elämän ydin. Hengittää Isän sylissä. Ja ihmeellistä on se, että tuo rakkaus todella alkaa täyttää sisintä niin, että muiden sydämet aistivat sen ja juovat.

 

Voitko unohtaa sen, mistä sinun ei tarvitse huolehtia?

Kaikissa vaikeuksissa ja kysymysten keskellä Isä vain tuntuu kysyvän minulta aina uudelleen: ”Voitko olla minulle tytär?” Niin, voinko, juuri nyt? Se tarkoittaa täydellistä luottamusta Isään – sitä, etten mistään huolehdi, vaan luotan Häneen. Tulen syliin, nojaan häneen ja vain hengitän rakkautta. Olen huomannut, että tuo kysymys, jonka Isä niin hellästi minulle esittää, on avain siihen, että kaikki pelot ja huolet unohtuvat. Jos vain voin katsoa Isäni rakastaviin silmiin, en voi muuta kuin haluta olla hänen tyttärensä ikuisesti. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi Isän tytär tai että asiaa täytyisi jotenkin varmistella. Meitä ympäröivät olosuhteet vain saattavat saada meidät unohtamaan kaikkein tärkeimmän. Niin Isä kysyy sinultakin hellästi aina uudelleen – voitko olla hänelle tytär, voitko olla hänelle poika, juuri nyt? Voitko unohtaa sen, mistä sinun ei tarvitse huolehtia, ja muistaa sen, mikä on kaikkein tärkeintä? Olen niin usein kokenut tuon kysymyksen äärellä, että juuri silloin syleilen kaikkea sitä perintöä, mikä minulle Isän tyttärenä kuuluu. Siihen ei kuulu pelkoa, vaan toivoa ja iloa. Sitä yhtä sydämeni vain haluaa – olla minun Isäni tytär. Siinä kaikki.       -Tanja-