Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Pieni pala matkaani Isän kanssa

Olen saanut olla matkalla Isän rakkauden ilmestyksen kanssa jo yli kymmenen vuoden ajan. Luulisi, että tässä ajassa olisi jotain tarttunut minuunkin. Rehellisesti täytyy kuitenkin todeta, miten monesti olen pysähtynyt miettimään, olenko saanut vastaanottaa pisaraakaan siitä rakkauden valtamerestä, josta aina puhutaan. Kaikki ne epäonnistuneet hetket aviopuolisona, lasteni isänä ja ihan vain omana itsenäni eivät ainakaan ole vahvistaneet tätä tunnetta. Erityisesti oman itseni aito kohtaaminen ja rakastaminen on tuottanut minulle todellisia vaikeuksia, en ole uskaltanut katsoa peiliin, koska sieltä voi nähdä niin paljon. Usein on tuntunut kuin kiertäisin kehää ja löydän itseni samoista tilanteista, yhä uudelleen ja uudelleen. Kuinka monta kertaa olenkaan kysynyt itseltäni; ”muutunko minä koskaan”?

Minulle miehenä ehkä kaikkein vaikeinta elämässä on ollut luovuttaminen. On niin vaikeaa myöntää, etten kykene, enkä osaa ja peittelen turvattomuuttani taitavasti kaikenlaisten kulissien (mm. arkikiireiden) taakse. Itse koen, että luovuttamisen oivaltaminen on ollut yksi avain Isän rakkauden kokemiseen, vaikkei se olekaan tapahtunut niin nopeasti, kuin haluaisin. Kaikesta huolimatta tiedän, miten Taivaan Isä kärsivällisesti odottaa sitä, että voisin luovuttaa kaikki asiat hänelle ja antaisin hänen vain rakastaa ja lohduttaa. Ajattelen, että luovuttaminen on luottamista siihen, että minun ei tarvitsekaan osata ja on ihan okei olla heikko. On kuin lakkaisin pitämästä sipulin kuoristani kiinni. Kuorten auetessa saan, pikkuhiljaa oppia tuntemaan millainen sydän minulla oikeastaan on tai ehkä paremminkin kuka minä todella olen. Alan kuulla ja nähdä asioita, jotka Isä on varannut erityisesti vain minua varten. Ilman luovuttamista, kosketus sydämeeni olisi vaimeaa ja helposti tyydyn järjen tasolla toteamaan, kuinka rakastettu ja hyväksytty olen Jumalani edessä. Silloin, kun menee hyvin, tunnen olevani rakastettu, kun taas on huono hetki, alan epäröidä. Tämä on varmasti meille monille tuttua ja tiedämme, ettei se vaan toimi. Haluankin rohkaista meitä heittäytymään Isän syliin ja luottamaan, että hän ottaa minut ja sinut reppariin (reppuselkään) ja kantaa.

Nämä ovat minun henkilökohtaisia terveisiäni Miesten Isän Sydän viikonlopusta 2017. Kyseessä siis ei ollut mikä tahansa miesten nuotiopiiri vaikka saunomista ja makkaraa olikin riittävästi, vaan todellinen, aito ja rehellinen läpileikkaus miehen sydämen syvimpiin sopukoihin Isän rakastavassa ja lohduttavassa läsnäolossa. Tällaisia hetkiä me miehet tarvitsemme lisää!

Henrik