Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Orpokodin poikien syntymäpäivät

Meitä oli viisi keski-ikäistynyttä pikkupoikaa Isää etsimässä. Istuttiin Siikaniemen salin takarivissä vierekkäin milloin missäkin tunnetilassa. Jotkut meistä kyhnötti Helene Kingin vierihoidossa, toiset pötkötti reporankana lattialla kehot suorittamisesta ja velvollisuuksien täyttämisestä uupuneina. Kuunneltiin, maisteltiin, sydämet alkoivat sulamaan. Löysimme yhteyttä Isään ja toinen toisiimme. Joku meistä sen sitten keksi: ollaan Orpokodin pojat, veljiä keskenämme. Viimeisenä aamuna ennen aamiaista – ja melkeinpä ennen heräämistäkin – kaksi meistä suuntasi kulkunsa taas sinne missä veljeyttä oli jaettu niin useita kertoja sen viikon aikana: saunaan. Siinä istuttiin ilman viikunanlehtiä ja kaivattiin Isää. Spontaania rukousta alkoi virrata janoisista sydämistä. Saunan ovi avautui. Sisään astui kolmas orpoveli, istuutui, tuumasi että oli pakko tulla vaikkei ollut ajatellut ja solahti mukaan rukoukseen. Pyhä Henki johti meidät yhteisen näyn äärelle: viisi orpokodin pientä poikaa seisoi ison pöydän äärellä, päät juuri ja juuri pöydän kannen yläpuolella. Paikka oli orpokodin iso kolkko mustavalkoinen sali mutta pöytä oli värikylläinen. Meillä kaikilla oli syntymäpäivä, yhtäaikaa. Katselimme pöydällä olevaa isoa täytekakkua. Siinä oli jokaiselle ikioma yhtäsuuri pala juuri sillä täytteellä, joka oli omaa lempiherkkua. Jokainen sai valita pullon omaa lempilimsaansa. Jokaisen täytekakkupalan sisällä oli pieni paketti, lahja Isältä rakkaalle pojalleen. Lahjapaketti sisälsi yksilöllisen sinettisormuksen, joka oli käänteinen Tolkienin Taru Sormusten Herrasta kirjasarjan ja elokuvien sormukselle: se teki omistajansa vahvasti näkyväksi ja ei vetänyt pahaa puoleensa vaan antoi suojan pahaa vastaan. Tätä täytekakkua katselimme mutta tiesimme, että oli jotain parempaa tulossa; odotimme Isää. Ja Isä tuli. Hän tuli huoneeseen klovnin vaatteisiin pukeutuneena, soittaen vasenkätisesti kitaraa ja lauloi Katjan biisiä ”mulla ei oo kiire, tää on parasta”. Juoksimme hihkuen Isän luo. Puristelimme hänen punaista tekonenäänsä, venyttelimme ja paukuttelimme henkseleitä. Nauroimme. Isän kanssa on parasta!

Näkyä ihmetellessämme ja ihastellessamme jälkeenpäin yksi veljistä keksi miksi Isä soitti kitaraa vasenkätisesti: hän halusi opettaa meille pojilleen soittamista ja se onnistuisi hyvin näyttämällä mallia peilikuvana. Isä ottaa kaiken huomioon!

Nimim: Orpokodin poikien puolesta veljeksistä nuorin