Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Kokemukseni Isän Sydän -kouluviikosta

Olin elämäni ensimmäistä kertaa Isän Sydän -kouluviikossa. Luulin, että olin jo paljon oppinut elämäni varrella…
mutta Isä vei aakkosten alkuun, ´A-kirjainta´ opettelemaan yllättävällä tavalla.

Menin sinne turhautuneena ja kipuja täynnä. Olin tipahtanut yksinäisyyteen, joka ei johtunut täysin omista valinnoistani. Alku oli vaikeaa, ajatus pois karkaamisesta tuntui hyvältä vaihtoehdolta, mutta nälkä ja jano Isän sydämen puoleen oli jo kasvanut suuremmaksi kuin edellä mainittu vaihtoehto…
Heti ensimmäisessä rukoustilanteessa, kun eräs nainen rukoili puolestani ja halasi minua, antoi Pyhä Henki kuvan: suuri, kaunis, punainen ruusu … koin ikään kuin olevani sen ruusun sisällä, enkä olisi halunnut tulla pois.
Koin samalla myös syvää äidin rakkautta.

Isä puhui paljon monista eri asioista, kipeistäkin … Opetus ja rukoushetket olivat todella antoisia. En muista, milloin viimeksi olisin niin hyvää opetusta kuullut, tai ollut niin rakkaudellisessa ja armollisessa ilmapiirissä.

Eräänä aamuna Isä sanoi;´ tänään lohdutan sinua…´ – ja samana päivänä niin tapahtui. Toisena aamuna Hän lupasi:´ kirjoitan uutta tekstiä sinun sydämeesi, veren punaisella värillä.´ – ja sinä päivänä kävimme läpi asioita, joita tulisi anteeksi antaa. Kirjoitimme kirjeitä, teimme tilien selvitystä. Sitten Isä antoi yllättäen ajatuksen; tulevatko tanssikengät uudestaan jalkaani…? ja seuraavana päivänä löysin itseni tyhjästä soaking huoneesta … ja tanssin! Niin pitkän tauon jälkeen, jalkani suorastaan liitivät ilmassa … (huom lisäys, olen tanssinut vielä kotonakin monta, monta kertaa. Toivottavasti jatkossakin.)

Sitten taas jonotin rukouspalveluun. Kävin lattialle makaamaan ja rukoilin odottaessani. Yhtäkkiä näin kuvan, ikään kuin Jeesus olisi tullut luokseni ja ojentanut yhtä tulipunaista ruusua. Hämmästyin ja ihmettelin, mitä tämä tarkoittaa. Huomasin valitettavasti, että tuli myös epäluuloisia ajatuksia; onkohan ruusussa piikkejä?
Sitten olin rukoiltavana ja naisen ensimmäisiä kommentteja oli:´pienet tytöt ei jaksa kantaa kuin kukkakimppuja´. Minä aloin nauraa, kerroin kuinka Jeesus halusi ojentaa minulle yhtä ruusua … ja sitäkään en meinannut uskaltaa ottaa vastaan.

Isän Sydän -kouluviikossa tapahtui paljon, paljon muutakin, mutta tämä on pääosin ruusun kertomus…

Kouluviikon jälkeen oli haikeiden jäähyväisten ja kotiin lähdön aika. Monta halausta rikkaampana lähdin oman perheeni luo. (Tosin A-koulun väkikin alkoi juuri perheeltä tuntua. Tämäkin kokemus oli uutta, sillä minun on yleensä aina vaikea sopeutua uusien ihmisten joukkoon.)

Kului päiviä, viikkoja … arjen rutiinit ja rumba jälleen … Tuli tarve pysähtymiseen, kyselin, missä olet Isi? Istuin puolisoni kanssa sohvalla. Tartuin hänen käteensä ja nostin sen sydäntäni vasten. Olimme vain hiljaa … Yhtäkkiä Isä antoi kuvan ruususta. Ruusun kukka oli sydämeni päällä ja kukan varsi oli puolisoni käden päällä. Jälleen hämmästyin, mitä tämä tarkoittaa Isä? En sanonut puolisolleni mitään. Hän lähti töihin, minä jatkoin kotitöitäni. Ennen puolta yötä hän tuli kotiin. Katsoin keittiön pöydälle … – siellä oli maljakossa yksi tulipunainen ruusu! Nyt ymmärsin, mitä Isä ruusulla halusi tarkoittaa … -RAKKAUTTA. Rakkaus on ensimmäinen ja tärkein aakkonen, jonka Isä haluaa meidän oppivan´…ja suurin niistä on RAKKAUS …´

SONJA