Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Kanalaan and beyond

Valmistelua

Olin ollut puolen vuoden aikana neljästi nukutettuna sairaalassa kahden leikkauksen ja kahden tutkimuksen vuoksi. Maaliskuussa 2012 tehdyn leikkauksen jälkeen jäin jotenkin hauraaseen tilaan. Isä oli johdattanut tämän kaiken niin, että vahvat muurini alkoivat hajota. Menin siinä tilassa seurakuntani tilaisuuteen. Sain rukousta ja kävin pari, kolme tuntia kestäneen “hengellisen leikkauksen” läpi kovalla ryminällä.

Kun synnyin, olin joutunut äidistäni eroon suurimmaksi osaksi ensimmäistä ikävuottani. Perusturvan sijaan sain syvän hylätyksi tulemisen haavan. Kun kasvoin, äitini osoittautui ankaraksi, hallitsevaksi ja yli käveleväksi. Hän antoi ruumiillista kuritusta, haukkui, huusi, syytti ja vihasi minua. (Suhteemme parani kuitenkin, ennen kuin hän kuoli vuonna 1997.) Näitä asioita oli käsitelty aiemminkin kerros kerrokselta pikkuhiljaa. Mutta yllä kuvatussa “hengellisessä leikkauksessa” hylkäämisen haavaan kasvanut paksu, tiheäoksainen, lehtevä ja monijuurinen hylkäämisen ja kontrollin puu otettiin pois.

Kanalassa

Tulin viikko hengellisen leikkaukseni ja neljä viikkoa viimeisen fyysinen leikkaukseni jälkeen toiseen A-kouluun hauraana ja eksyneenä huhtikuussa 2012. Eräs puhuja kertoi siellä Jumalan rakkauden äidillisen hellästä puolesta. Hän kysyi tätä rakkautta kuvatessaan: “Oletko koskaan laittanut kättäsi pehmeään, lämpimään paikkaan kanan alle hakiessasi munia?”

Ajattelin, että olisi tosi kiva laittaa käsi sellaiseen paikkaan. Olin muutenkin ajatellut kananmunia, koska kaupan munahyllyt olivat olleet tyhjillään. Aloin unelmoida puhtaan valkoisesta, pehmoisesta kanasta ja sen alla pehmoisessa paikassa olevasta puhtaan valkoisesta tai ruskeasta, pilkullisesta munasta. Minua tosin informoitiin ruokapöydässä, että kanat kaakattavat eivätkä munat ole puhtaita. Niissä voi olla olkia ja höyheniä sun muuta epäilyttävää.

Kun eräänä iltapäivänä “soukkasimme” (hiljennyimme Isin rakastavassa läsnäolossa), meitä kehotettiin pyytämään, että hän puhuisi meille jotain. Minua jännitti vähän, että mitä enää voisi tapahtua, kun olin jo kokenut aiemmassa A-koulussa Jumalan rakkauden valtameren aaltoja ja hylkäämisen puu oli operoitu pois.

Aloin kokea pikku hiljaa jotain valkoista ja pehmeää. Koin olevani täysin turvassa. Valkoinen rauha täytti minut. Sain suorastaan juoda sitä. Minusta tuntui, kuin olisin itse ollut kanaemon alla pehmeässä, lämpimässä paikassa, sen siipien suojassa! Siellä oli pumpulinpehmeää ja suloista ja puhtaan valkoista. Sillä tavoin Isi hoiti haurasta pikku tyttöään.

And Beyond

Ensimmäisen A-koulun jälkeen ajattelin, että tätä täytyy levittää. Olin rukoillut ihmisille Isän rakkauden kokemista, jakanut esitteitä ja soaking cd:tä. Olin kertonut A-koulusta ja ehdotellut sinnikkäästi, että toisetkin menisivät. Eihän siinä mitään, mutta tämän toisen A-kouluviikon jälkeen olen ehkä ruvennut vähän tajuamaan  periaatetta, jota Jeff-parka yrittää takoa päähämme: Isin suunnitelmat, Isin ajoitus. Jeesus teki vain sen, mitä näki Isänsä tekevän.

Olin aina ajatellut, että “Jumalan suunnitelmassa” oli kyse jostain yleisestä viisi- tai kymmenvuotissuunnitelmasta. Mutta että voisi joka AAMU kysyä: “Isi, mitä tänään?” Siinäpä opettelua kerrakseen. Ehkä tarkoitus ei olekaan, että tyrkkään ystävälle kouraan esitteen A-koulusta. Jos kysyisin Isiltä, mitä hän tahtoisi minun ystävälleni antavan, mitä Isi sanoisi? En tiedä, ennen kuin kysyn.

“Isi, suunnittele sinä nyt. Opeta. En osaa itse.”

Nimim. Isi, minä tulen.