Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Jumalan johdatuksessa ei ole kyse oikeasta ja väärästä, vaan rakkaudesta ja suhteesta

Voi kuinka kauan olin luullut, että oikea ja väärä on se kristinuskon ydin; että sitä Jumala katsoo, etsii ja painottaa johdatuksessaan. Mutta eihän se ole ollenkaan niin. Sydäntä ja suhdetta Isä Jumala etsii ja on aina etsinyt. Aina.

Syntiinlankeemus ei muuttanut Isän sydäntä, se muutti ihmisen sydämen. Syötyään hyvän ja pahan tiedon puusta ihminen pystyi enää näkemään vain hyvän ja pahan. Niin kävi minullekin.

Uskoontultuani kuljin ilolla Jeesuksen kanssa ja samalla kuitenkin lymyilin Jeesuksen takana yrittäen tehdä oikein, valita oikein, ajatella oikein ja tuntea oikein miellyttääkseni Jumalaa, joka tuntui kaukaiselta ja jostain syystä aina niin tyytymättömältä ja pettyneeltä vaellukseeni, tai vieläkin enemmän, tyytymättömältä minuun.

Niinpä keskityin kulkemaan Jeesuksen kanssa, mutta siitä huolimatta vihaisen ja pettyneen Jumalan varjo tuntui lankeavan ylleni aika ajoin, aina silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa. Pelkäsin, että tuo tyytymätön Jumala saataisi pyytää minua tekemään jotain, mitä en kuitenkaan uskaltaisi tehdä, ja silloin peli olisi menetetty. Mikä peli? Ei aavistustakaan.

Ja näin olisi varmaan jatkunut maailman tappiin asti, ellei Jumala ( joka olikin Isä) olisi puuttunut tilanteeseen. Hän ”huijasi” minut A-kouluun. En edes tiennyt mikä se sellainen A-koulu oli ja mistä siellä opetettaisiin, kun lupauduin lähtemään ystäväni seuraksi kouluviikkoon.

Jo ensimmäisestä opetushetkestä lähtien tiesin; Tässä se on! Tämä on totta, tässä on Elämää, tätä olin tietämättäni etsinyt ja kaivannut.

Uskon, että rakas Jeesus oli halunnut näyttää minulle tämän jo kaikkina niinä vuosina, kun kuljin Hänen kanssaan, mutta minulla ei ollut silmiä nähdä. Pystyin näkemään kaiken vain Hyvän ja Pahan tiedon puun valossa. Ja kaikki ne vuodet Jeesus kulki kärsivällisesti rakastaen kanssani ja varmasti jo etukäteen iloiten siitä hetkestä, jolloin sydämeni silmät vihdoin avautuisivat ja voisin nähdä Isän ja tuntea Hänen rakkautensa.

A-koulusta alkoi matka Isän kanssa. Sen viikon opetukset upposivat sydämeeni niinkuin kuuma veitsi voihin. Ja syvällä sydämessäni vain tietämällä tiesin; Tässä se on! Tätä kohti olin kulkenut, tätä tarvitsin, tätä kaipasin.

Kouluviikon jälkeen huomasin yllätyksekseni, että rukoillessani ja puhuessani sydämestäni kumpusi luontevasti sana ’Isä’. En voinut olla puhumatta Isälle ja Isästä. Jeesus varmaan löi ilosta kätensä yhteen ja huusi yhdessä enkelien kanssa: ”Vihoinkin!”

Olen Isälle ikuisesti kiitollinen siitä, että Hän toi minut A-kouluun juuri oikeaan aikaan. Hän tiesi mitä tarvitsin, vaikka itse en osannut sitä edes etsiä. Tarvitsin Isän. Poika minulla jo oli ja vähän Pyhää Henkeäkin, mutta voi mikä riemu oli tulla Isän löytämäksi ja kotiin kantamaksi!

Isän kanssa nyt opettelen, mitä se tarkoittaa, että olen Tytär. Rakastettu tytär, Kaivattu tytär, Taivaallisen Isän oma tytär.

Enää minun ei tarvitse lymyillä Jeesuksen takana peläten tyytymätöntä Jumalaa. Jeesus tuli minullekin tieksi Isän luo, niin että voisin vailla pelon tai epäilyn häivää juosta suoraan Isän syliin ja tietää olevani täysin rakastettu, täysin hyväksytty ja täysin ymmärretty. Ja tietää, ettei kaikessa olekaan kyse oikeasta ja väärästä vaan siitä, että minut on tarkoitettu elämään sydämen suhteessa Isään, niin että voin katsoa Häneen vailla häpeää ja nähdä Hänen tyytyväiset kasvonsa kun kysyn Häneltä:” Isä, mitä me tänään tehtäisiin?”.

Nimimerkki ”Isän löytämä iloinen tytär”