Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Isän sydänviikko takana

Isän sydänviikko taas takana. Taivasviikko takana. Ihmettelyn viikko takana. En koskaan unohda eilen, kun tapahtumaa päättäessä puhujan katse kiersi ympäri salia sanattomana. Ja eräs toinen puhuja oli juuri sanonut siunaavat sanansa sydämiimme. Minä vain itkin hartaana ihmetyksestä, sydän oli niin täynnä sitä ihmetystä ja ilmestystä, mitä olin taas saanut imeä itseensä viikon aikana.

Eräs puhujista sanoi minulle niin rohkaisevasti lopussa, että kannan sydämessäni suurempaa ilmestystä kuin mitä itse ymmärränkään. Niin osuvasti sanottu. Kätken nämä sanat sisimpääni kuin aarteen, että voin sen sieltä arjen puristuksessa, huonoina hetkinä ja vaikeissa tilanteissa kaivella taas esiin. Niissä hetkissä, kun Jumala tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta, saatikka sitten, että tuntisin jotenkin Hänen rakkautensa. Se vaatiikin uskoa tunteista huolimatta, että Isä on ja että Isä rakastaa minua juuri sillä hetkellä.

Kulunut viikko on myös rohkaissut minua ottamaan uskon askeleita eli esim. sillä tavalla, että halusin tuoda tämän ylläolevan ajatukseni ilmi, vaikka se toinen tukahduttava ja ikävä ääni sisälläni sanoo: no et sä kehtaa, mitä muutkin ajattelevat? Mitä hyödyttää? Haluan enemmän ja enemmän oppia kuulemaan sitä pientä, rauhallista ja rohkaisevaa kehotusta sisälläni, että mene vaan, kerro vaan. Niin useasti olen sen torjunut tylysti, että mitä turhaan, en jaksa.

Uskallan taas luottaa siihen, että saan vain uskoa, että Isä tekee työtään minussa, siemen kasvaa sisälläni niin kuin kynnet kasvavat sormissani (lainatakseni ihanan kämppäkaverini lausetta) enkä voi sen kasvua pysäyttää, vaikka kokisinkin edelleen olevani hengellisesti erämaassa. Uskon, että ajan tullen, tulen näkemään hedelmää elämässäni.

Annakaisa