Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Isällä on oma tie kuljettavaksi jokaiselle

Olen neljän lapsen äiti ja nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä nuorinta 15v lukuun ottamatta, aikaa jää itselle ja voi kysyä, mitä minä tarvitsen? Oma elämä olisi ehkä mahdollista. Rajoitteenani oleva näkövamma on tehnyt minusta aran ja pelkäävän, koska olen mielestäni aina vähän erottunut joukosta.

Osallistuin ensimmäisen kerran Isän Sydän A-kouluviikkoon syyskuussa 2013 ja sen jälkeen huomasin elämässäni ja arjessani asian, joka alkoi vaivaamaan, mutta johon ei ollut rohkeutta, eikä voimavaroja, eikä taitoa tarttua: pelot, ihmispelko, mitä muut ajattelevat minusta ja tekemisistäni? Hyväksyykö kukaan minua sellaisena kuin olen? Lisäksi pelko vedessä olemista kohtaan, koska lapsena oli monta ”läheltä piti” -tilannetta veden äärellä.

Kohti muutosta
Lähdin toiseen A-kouluviikkoon kesällä 2014 ajatuksella, että nyt saan hetken levähtää ja ladata ”akkuja”, koska tunnollisena olin kevään mittaan yrittänyt selviytyä työssä ja kotona kaikesta mahdollisesta ja olin todella loman tarpeessa. Tietenkin halu oli myös saada lisää tietoa ja kokemusta Isän Jumalan rakkaudesta, jos se olisi mahdollista.

Jumalalla oli kuitenkin omat suunnitelmat varalleni. Ensimmäisessä tilaisuudessa eräs puhuja mainitsi että hän on joutunut elämässään käsittelemään monenlaisia pelkoja. Toinen puhuja sanoi että tämä viikko on kutsu hypätä Isän rakkauden valtamereen. Minä sanoin heti jyrkästi Jumalalle: ”EI! Tätä asiaa et saa ottaa nyt käsittelyyn, minä en anna lupaa. Tee mitä muuta tahansa. Tämä sattuu liikaa.” (Mietin jälkeenpäin, voiko Jumalalle sanoi noin?). Viikko jatkui hyvin, sain levätä, vain olla ja kuunnella ja ottaa vastaan hyvää opetusta raamatusta sekä kuulla muiden tiimiläisten kokemuksia Isän muuttavasta rakkaudesta.

Jumala puhuu
Viikon kolmantena yönä heräsin ja Jumala näytti minulle 2 kuvaa liittyen aloitustilaisuuden kommenttiini Hänelle. Sitten taas seuraavana yönä heräsin pienen tytön kovaääniseen lauluun. Sanoin ääneen: ”Nyt pitää olla hiljaa, ei nyt saa laulaa, nyt nukutaan.” Laulu jatkui ja huomasin että se kuuluukin minun sydämestä. Pieni arka hiljainen tyttö oli alkanut elämään! Tämän jälkeen Hän näytti minulle vielä kolmannen kuvan ja se muutti minun elämäni.

Kolmas kuva oli tällainen: Oli tyhjä huone, jonka lattia oli sydämeni. Sydän oli täynnä haavoja jotka vuotivat verta ja likaa, lisäksi haavat olivat niin kipeät, että niitä ei ollut huuhdeltu ja puhdistettu vedellä. Haavoista nostettiin pois suuria mustia möykkyjä, jotka laitettiin huoneen reunalle. Kipu oli hirvittävä. Ajattelin että en selviä tästä hengissä. Möykyt olivat asioita ja tilanteita, joissa olin pelännyt.

Jumala on hellä ja rakastava Isä
En kuitenkaan ollut yksin siinä tilanteessa. Huoneen ovella seisoi Taivaallinen Isäni. Hän itki yhdessä kanssani kokemaani kipua. Hänellä oli vasemmassa kädessä balsamipullo ja oikeassa kädessä topsi-vanupuikko. Hän polvistui haavojen viereen ja kastoi vanupuikon balsamiin. Balsami on ainetta, joka lievittää kipua ja parantaa haavoja. Vanupuikolla Isä levitti balsamia hyvin, hyvin hellästi haavojen reunoille. Hän itki kanssani yhdessä kun puhdistaminen sattui hirvittävästi. Hän oli vierelläni kokoajan, eikä jättänyt yksin hetkeksikään.

Tunnen, että tämän viikon jälkeen hän kulkee kanssani vain juuri sen yhden askeleen kerrallaan, jonka voin ottaa. Prosessi jatkuu ja aina kun tulee pelkoa tai kipua, voin heti kääntyä Hänen puoleensa pyytäen: ”Isä, auta tässä, paranna tätä vielä lisää. Kiitos, että Sinä rakastat ja huolehdit, etkä jätä koskaan yksin.” Tämmöistä hellyyttä en ole koskaan aiemmin kokenut.

Terveisin
Löytynyt Isän pieni arka tyttö
Mari