Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Isällä on aikaa ja Hän pitää huolta minusta

A-koulu on todellinen elämän koulu, ja siksi jotkin asiat selviävät vähitellen. Nyt vasta neljän viikon kuluttua koulun alusta, alkoi eräs ajatus hiipiä mieleeni. Olisiko kuitenkin rakkaus kaikkein ratkaisevin asia koko elämässä? Tajusin, että minulle oli syntynyt hirvittävä rakkausvaje pikkulapsena. Meitä ei ollut kuin äiti ja minä, ei ketään muuta ihmistä, ei edes lähisukulaista. Äitini ei osannut osoittaa tunteita. Koin itseni täysin hylätyksi.

Elämästä puuttui jotakin tärkeää. Kun jotakin ratkaisevaa puuttui, oli elämäni koko ajan suoritustilassa. Häviön pelko oli niin suuri, että minä en osannut muuta kuin paeta luolan perälle syvimpään loukkoon, muka turvaan, mutta jääden samalla ilman kaikkea yhteyttä, suhdetta, joka olisi ruokkinut elämää.

En syytä tästä ketään, itse olin väärän valinnan tehnyt, kun muuta mahdollisuutta en löytänyt. Ja näin on mennyt koko pitkän olemassaoloni ajan (huom, en sanonut elämä) lähes itse edestään. Ei ollut apua työelämän selviytymistaistelussa henkiin jäännistä, koska kaikki aika meni luolassa piileskelyyn, ihmisten välttelyyn, enkä pystynyt osoittamaan rakkautta edes vaimolleni ja lapselleni. Minulta puuttuivat eväät totaalisesti, ja kun ei ole saanut, ei pysty antamaankaan.

Ei kannata edes muistella kulunutta aikaa, paitsi jos tämä tositarina jotenkin auttaisi toisia. Elämä on mahdollista vain rakkaudesta tulevan voiman avulla. Kun sitä ei ole, on pankki tyhjä. Eikä rakkautta saa lainaksi.

Jäljelle jää vain huonoja ja vääriä valintoja: itsesääliä, katkeruutta, kyynisyyttä, turhautumista.

A-koulussa oli jotain uutta. Tiesin kyllä ongelmani älyllisesti, mutta mikään etsintä ei ollut johtanut eteenpäin. Nyt ymmärrän, miksi ei. Kun on rakkausvaje, sitä vajetta ei voi täyttää viisaudella, ei opetuksella, ei puheella, ei saarnalla, ei edes raamatunlauseilla. Sen voi täyttää pelkästään rakkaus, ja sillä on vain yksi lähde: Jumala, Isä. A-koulussa sain rakkautta ison annoksen, mutta olen yhä lähtökuopissa. Olen vähäinen pikkulapsi, joka huutaa: Isä, missä sinä olet? Miksi et ota minua syliin? Tätä huutoa on jatkunut yli 60 vuotta, eikä mikään tieto ole voinut lohduttaa. Nyt on virinnyt uusi toivo. Minua ei olekaan hylätty eikä jätetty.

Taivaan Isä ei ole minua unohtanut. Hän ei tuomitse eikä moiti huonosta edistymisestä, vaan Hänellä on aikaa.

Hänellä on aikaa minulle ja me teemme matkaa yhdessä.

Sinuakaan, lukija, ei ole unohdettu. Isä pitää sinustakin huolta.

Veijo