Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Isä Jumalan apu tulee aina ajallaan

Olin mukana huhtikuussa Miesten Isän Sydän –viikonlopussa, joka jätti sydämeeni lähtemättömät jäljet. Aiemmin olin käynyt muutamat A-koulut, B-koulun, seminaariviikonloput ja Going-deeper tapahtuman ja avoin iltakin on vetänyt ajoittain puoleensa. Tämä oli minulle kolmas miesten viikonloppu. Edellisestä oli tosin kaksi vuotta aikaa. Mitä nyt tapahtui, oli jotakin uutta ja vahvaa. Jumalalla on meille kaikille räätälöity aikataulu asioissa. Olen ollut nämä viime vuodet jossakin sellaisessa puristuksessa, että tiedän, että nyt tapahtui jotakin suurta ja uutta sydämessäni. Koin koko viikonlopun sydämessäni, että sessioiden viesti tulee kohti. Se oli niin vahvaa, että sydämeni juuri ja juuri kesti sen vastaan ottamaan. Tämä oli jotain suurta ja merkityksellistä. En kokenut mitään helppoa ja kevyttä olotilaa vaan päinvastoin. Sydämeni oli laaja-alaisen operoinnin kohde.

Olen kokenut vastaavaa ensimmäisessä A-koulussa ja kaksi vuotta sitten miesten viikonlopussa. Tunne rinnan ja sydämen alueella on kuin olettaisin angina pectoris tyyppisen rintakivun olevan. Jouduin olemaan pitkällään ja menemään takahuoneen sohvalle jonne kuulin kaiken, joka sekin tuli kohti. Olin jo niin täynnä, että en kestänyt ja olin lähdössä ennen viimeistä sessiota pois. Aikaisemmin kipu lähti pois A-koulun kolmannen päivän jälkeen ja miesten viikonlopussa la-su yönä. Tiesin, mistä siis oli kysymys. Jäin kuitenkin Jumalan johdattamana viimeiseen sessioon, jossa saimme Elian voitelun. Se oli se juttu, inhimillisesti olin niin vahvaa ruokaa täynnä, joten vasta jutellessa lounaalla tein täyden mielen muutoksen. Minun pitää mennä takaisin. Kaikki mitä ajattelin viimeisinä 3 kuukautena päässäni sekä ajellesani Vivamoon, kääntyi päälaelleen.

Se miksi kirjoitan tätä, oli se suuri ihme, kun nukuin sitten parhaani yön tänä vuonna kotonani Vappu-päivän vastaisena yönä. Aamulla herätessäni kipu oli täysin pois, viikonloppu sai merkityksen. Jumala vuodatti tilalle jotain, jota koin Rakkaudeksi, hän tekee ensin tilaa ja sitten vuodattaa. Tahdon tätä lisää, enemmän kuin mitään muuta, se on niin suurta, jota ei pysty selittämään. Kaikki on Isän työtä, minulla ei ole osuutta siihen, se on täydellistä Armoa ja Rakkautta. Elämäni haasteet ja paineet eivät ole vähentyneet, mutta tiedän nyt, kuka hoitaa ja parantaa sydämeni. Se on elämän lähde! Koin sitten Vappupäivänä yliluonnollisen rakkauden voiman lohduttaessani tytärtäni hänen menetyksestään. Siihen ei tarvinnut sanoja, olin vain läsnä, niin sydämeni täyttyi Jumalan rakkaudella, koin vain että sitä läikkyi ylitse. Elämme todella vaikeita aikoja mutta Jumalan apu tulee aina ajallaan. Haluan rohkaista, että Isä tietää ja tuntee meidän vaiheemme. Voimme tilanteesta, kuin tilanteesta huolimatta vain antaa hänen tehdä työtään meidän sydämissämme, meille jää vain se osa.

Isän rakas poika