Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Ilmestys Isän rakkaudesta alkoi syksyllä 2014.

Tulin uskoon vuonna 1994. Toronton herätys alkoi samana vuonna. Seurakunnassamme pidettiin joitakin sellaisia kokouksia. Kaipasin sitä, mitä näissä kokouksissa oli. Ollessani Helsingissä vuoden 2000 alussa näin TV7:ssä Jack Frostin ohjelman. Hän puhui Isän rakkaudesta. Silloin ajattelin: tätä minä haluan. Siitä lähtien Jumalan rakkaus on vetänyt minua puoleensa. Jollakin tavoin olen tiennyt, että se on avain kaikkeen elämään. Jatkuva rukoukseni oli: haluan rakastaa sinua, Jumala, koko sydämestäni, koko sielustani ja koko voimastani. Haluan, että rakkautesi virtaisi minun kauttani muille. Haluan nähdä kanssaihmiseni sinun silmilläsi, kuulla sinun korvillasi ja ymmärtää sinun sydämelläsi. Olen myös aina halunnut olla aito. Olen vuosien ajan yrittänyt tunnustaa raamatunjakeita ja kuunnellut opetusta Jumalan rakkaudesta.

Samalla halusin kasvaa kypsäksi kristityksi, jolla on ”kaikki viikunanlehdet paikoillaan”. Halusin olla vahva Jumalan nainen, jolla on voittava usko, halusin laittaa kädet sairaiden päälle, niin että he paranisivat, ajaa ulos pahoja henkiä ja vapauttaa vangittuja. Tunnustin raamatunkohtia tässäkin asiassa, mutta se ei tuottanut tulosta. Joskus vihasin itseäni ja tunsin itseni hylätyksi. Tunsin, etten ole rakkauden arvoinen, en Jumalan enkä ihmisten. Itsemurha-ajatuksia tuli ja meni. Ajattelin itsestäni, etten ole mitään. Halusin saada vahvistusta muilta. Olin täynnä tuomiontunteita ja häpeää. Vuosien mittaan monet vaikeudet ja traumaattiset tapahtumat ovat kohdanneet minua.

Syksyllä 2014 olin Ruotsissa Isän sydän -seminaarissa, joka pidettiin Arkenissa, Kungsängenissä. Puoli vuotta myöhemmin kävin ensimmäisen A-kouluni Hedemorassa, Ruotsissa. Sitä johti Trevor Galpin. Se käänsi ylösalaisin koko kristillisen elämäni. Juuri tätä olin kaivannut sydämessäni monien vuosien ajan. Opetus teki minuun valtavan vaikutuksen, ja sisimpäni huusi: KYLLÄ, tässä se on!

Ilmestys Isän rakkaudesta on antanut minulle aivan uuden elämän. Hänen rakkautensa menee aina vain syvemmälle sisimpääni. Olen alkanut tuntea itseni vapaaksi. Minulla ei enää ole tuomiontunteita. Tiedän, että Isä rakastaa minua. Tunnen ja koen sen. Olen saanut paljon lohdutusta ja tarvitsen sitä vieläkin enemmän. Olen saanut sisäisen rauhan. Olen tyytyväinen elämääni. Minun ei tarvitse taistella ja ponnistella – kuten tein entisessä ”kristillisessä elämässäni”. Isä rakastaa minua sellaisena kuin olen. Voin olla oma itseni. On uskomattoman ihanaa, ettei tarvita kaikenlaisia viikunanlehtiä. Tunnen olevani Isän pikku tyttö. Olen riippuvainen hänestä. Haluan saada yhä enemmän hänen rakkauttaan ja lohdutustaan.

Olen saanut paremman suhteen äitiini. Olen joskus kantanut kaunaa häntä kohtaan – aivan lapsesta asti. Minun on ollut vaikea halata häntä. Nyt voin tehdä niin. Isäni kuoli 11 vuotta sitten. Mutta myös suhteeni häneen on tullut kuntoon, jo ennen hänen kuolemaansa ja sen jälkeenkin. Isäni oli määräilevä ja poissaoleva, ja joskus hän saattoi olla hyvin vihainen. Pelkäsin häntä. Olen antanut anteeksi sydämestäni äidille ja isälle. Tunnen, että rakastan heitä kumpaakin. Siitä asti, kun tulin uskoon, anteeksiantaminen on ollut minulle tärkeää.

Poikani on vakavasti toimintarajoitteinen ja asuu ryhmäasunnossa. Tunnen nyt itseni rauhallisemmaksi hänenkin elämänsä suhteen. Tiedän, että hän on Jumalan kädessä, ja voin luottaa siihen, että Isäni pitää hänestä huolen. Voin rentoutua ja päästää irti. Suhteeni asuntolan henkilökuntaan on tullut paljon paremmaksi kuin ennen. Tunnen lepoa kaikessa.

Ihmissuhteet työpaikallani ovat parantuneet. Tunnen itseni rauhallisemmaksi työpaikalla. Aikaisemmin saatoin tulla kateelliseksi, jos joku sai kehuja mutta minä en. Minun ei tarvitse yrittää olla taitava ja osata kaikkea, sillä tiedän, että Isäni rakastaa minua. En puhu kenellekään Isän rakkaudesta – paitsi silloin, kun joku kysyy. Seurakunnassa jotkut ovat alkaneet kysellä minulta. Nyt pystyn jo pukemaan sanoiksi sitä, mitä olen kokenut, ja voin kertoa niille, jotka ovat kiinnostuneita.

Näiden runsaan kolmen vuoden aikana, jolloin olen kokenut Isän rakkautta, olen välillä turhautunut seurakuntaan ja suhtautunut arvostellen jumalanpalveluksiin. Nyt tunnen, että voin rentoutua. Turhautuminen ja arvostelu on pikku hiljaa vähentynyt. Tunnen, että olen saanut rakkautta sisariani ja veljiäni kohtaan seurakunnassa. Se kaikki on vasta alkuvaiheessa.

Viime keväänä luovuin kaikesta elämässäni: luovuin unelmistani, omista tavoitteistani, jopa tehtävistäni seurakunnassa joksikin aikaa. Haluan rakentaa elämäni uudelle perustalle – Isän rakkaudelle. Haluan olla tytär. Haluan oppia näkemään Isän arkielämässäni, pienissä asioissa, ”tylsässä yksitoikkoisessa elämässäni” (”in my old boring life”, Stephen Hill).

Kaikki, mitä minulle on tapahtunut Isän rakkauden kautta, on tapahtunut ilman ponnistelua. Se on vain Jumalan armoa. Hän on se, joka saa kaiken aikaan minussa. Kaipaukseni Isän puoleen on vahva minussa.

Olen äärettömän kiitollinen, että saan olla osa Isän sydän -perhettä Suomessa. Vuodesta 2016 lähtien olen ollut mukana monissa Fatherheart Finlandin järjestämissä tapahtumissa. Ensi hetkestä lähtien olen tuntenut olevani kotonani. Isän rakkaus ja lohdutus virtaavat vahvasti joka kokouksessa.

Kiitos lämpimästä ja rakkaudellisesta vastaanotostanne.

Siunaten, rakkaudella

Margite