Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Ihme 25.10.2015

Sinä iltana ovesta astui sisään tytär. Aina ennen hän oli ollut tyttö, joka ei uskalla antaa itseään rakastettavan. Rohkeimmissa unelmissaan hän oli joskus toivonut, että voisi edes jollain tasolla viihtyä perheenjäsentensä kanssa, muttei ikinä mitään tällaista! Jo eteisestä sisään tupaan katsoessa nojatuolissa istuva isä näytti kuin eri henkilöltä. Miten voi isä olla noin lempeän näköinen- kuin nallekarhu? Tytär oli pelännyt isää koko elämänsä ajan. Nyt hän näki, ettei hymyilevässä isässä ole mitään pelättävää.

Onko täällä vaihdettu ihmisiä, vai mitä tämä on, kun tuntuu, että ilmaan on pumpattu tonnikaupalla hyväksyntää, rakkautta ja iloa? Tytär muisti muuttaneensa 16-vuotiaana kotoa pois, koska ei kestänyt perheen raastavaa ilmapiiriä. Miten hän nyt pystyy yhtäkkiä olemaan oma itsensä kaikkien näiden vuosien jälkeen, ilman pelkoa? Eihän tämä voi olla sama talo, jossa tytär varttui ja koki aina, että pitää kannatella koko perhettä, ettei kaikki romahda. Kyllä hän ymmärsi, että sydämessä oli tapahtunut jotain merkittävää viime viikolla Isän sydän -leirillä, mutta tätä hän ei osannut odottaa. Että tytär pystyi nyt oikeasti olemaan isille ja äidille tytär, ja minkä valtavan voiman hän kokikaan siinä haavoittuvaisuudessa ja perheessä olevan. Tytär näki äidin ja isän välillä rakkauden, jota ei koskaan aiemmin ollut nähnyt. Ennen tytär oli ajatellut, että asiat olisivat varmasti paremmin, jos tuo vihainen mies ei olisi minun isäni. Nyt tytär katsoi isää ja tajusi ensimmäistä kertaa elämässään kunnioittavansa häntä. Tytär R A K A S T I isiä, tai niin hän sen lämpöisen välittämisen ja hyväksynnän nimesi, se kun oli ihan uutta. Jostain sisältä nämä uudet voimakkaat tunteet vaan pulppusivat täysin ilman omaa yritystä, ihan tiedostamatta.

Ennen hän ei koskaan kertonut isille vapaaehtoisesti yhtään mitään, ihan vaan suojellakseen itseään. Nyt tytär heti ensimmäisenä HALUSI AVAUTUA isille viimeisimmästä ihastuksestaan, ja hän huomasi, ettei isi satuttanutkaan häntä. Oikeastaan oli tosi metkaa jutella juuri isin kanssa. Yhtäkkiä tytär ymmärsi, että isi oli ihan ennallaan, eikä tämä muutos tyttäressä johtunut siitä, että isistä olisi tullut täydellinen. Tytär tajusi, että Jumala oli avannut tyttären sydämen hänen omille vanhemmilleen, rakastamaan ja olemaan rakastettu. Pitkään hän oli sitä toivonut olematta kuitenkaan valmis, mutta nyt se oli totisinta totta täysin ennalta-arvaamatta.

Tytär itki ilosta, itki äidin rintaa vasten, ja äiti pyyhki kyyneleitä. Tytär hoki kuin päästään vialla: ” Tämä ei voi olla totta!” ja itki lisää. ”Minulla on äiti ja minulla on isi! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ylpeä isistä, ilman että hän on edes tehnyt mitään. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin hyväksyä isän juuri sellaisena kuin hän on ja vaan tietää, että en mistään hinnasta ikikuunapäivänä vaihtaisi häntä kehenkään. Olen ylpeä siitä, että olen hänen tyttärensä. Tiedän olevani rakastettu, ja tiedän, etten ole enää ikinä yksin tässä perheessä. Minulla on äiti ja minulla on isi ja minulla on ! Me olemme yhtä! En uskonut tosissani tämän ikinä tapahtuvan, vaikka julistinkin sitä perheeni ylle. Olen koko elämäni kaivannut tätä! Vihdoin meidän perhe kuuluu yhteen. Mun elämällä on tarkoitus. Miten Jumala voi olla näin hyvä???” Ja tytär itki lisää, itki onnesta, ja äiti pyyhki kyyneleitä.
-Virpis -