Mutta kesäkuussa sain suruviestin: Juha on poissa. Hän lähti Isän luo! Hänelle itselleen tapahtuma oli voitto, mutta minulla on tietenkin häntä hirveä ikävä.

Kun Juha ei itse aikomuksistaan huolimatta ennättänyt saada todistustaan paperille, teen sen hänen puolestaan.

Kun kyselin Juhalta A-koulun jälkeen, millaiset tunnelmat hänelle koulusta jäivät niin hän vastasi: ”Se oli elämäni ehdottomasti tärkein viikko! Ymmärrätkö, tajuatko sinä? Se oli tärkein viikko koko minun elämässäni!”

Juhalla oli lukemattomia fyysisiä sairauksia mutta niiden lisäksi hän oli kärsinyt koko uskossaoloaikansa hirveästä syyllisyydestä. A-koulussa hän vapautui syyllisyydestään täydellisesti. Hän sanoi, ettei osaa mitenkään ilmaista tai kuvailla sanallisesti, kuinka onnellinen hän nyt on. Jumala kosketti häntä ja hänen Jumala-suhteensa uudistui täydellisesti!

Ulkopuolisetkin ystävät huomasivat, että Juhalle oli tapahtunut jotain todella hyvää. Hänen kasvonsa kirkastuivat mitä pidemmälle A-koulussa päästiin. Juha oli ahkerasti rukouspalvelijoiden ja sielunhoitajien kimpussa ja otti koulusta irti kaiken, minkä sai.

A-koulun jälkeen Juha kertoi menevänsä seuravaana päivänä sydäntutkimukseen. Mielessäni käväisi ajatus että saapas nähdä, onko Suuri Sydänkirurgi operoinut häntä fyysisestikin… Juhalla kun oli sydämen laajentuma ja paha läppävika.

Arvaukseni osui ihan oikeaan! Kun sydäntutkimusten tulokset tulivat, lääkäri oli ollut hyvin hämmästynyt ja kertonut, että sydämen laajentumasta ei kuvissa näkynyt enää jälkeäkään, ja läppävikakin oli parantunut lähes kokonaan! Halleluja!

Jos siis janoat lisää Isän läsnäoloa ja rakkautta elämääsi, suosittelen koko sydämestäni sinulle FHF:n järjestämiä konferensseja ja kouluja. Ne ovat todellakin hintansa väärtejä!

Seija Pajatie

Olin Isän sydän-konfassa (Turussa 8.-10.1.2010) ja se oli jotain niin mahtavaa, että en tiedä milloin minulle on tapahtunut tällaista viimeksi. Olen aivan älyttömän onnellinen, että Jumala johti minut tähän konfaan. Sulatellessani viikonlopun antia sydämeni on vieläkin pakahtumaisillaan! Lyhyesti sanoen: uskon saaneeni ilmestyksen, joka uudistaa Jumala-suhteeni ja mullistaa koko elämäni.

Niin kuin Jumalan jutuissa aina, tässäkin on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: Jumalan rakkaudesta. Aluksi ajattelin, että minä tiedän tuon jo, olen kuullut jo nuo jutut, minä en tarvitse enää tätä opetusta! Olenhan ollut niin monessa samalla otsikolla järjestetyssä tapahtumassa. Mutta niin ovat varmaan monet muutkin ajatelleet! Ja onneksi sain jälleen kerran havaita olleeni väärässä. Sillä jos uskovilla todellakin olisi tämä ilmestys, niin herätys Suomessa olisi alkanut jo ajat sitten!

En olisi lähtenyt koko konferenssiin, ellei Jumala olisi johtanut asioita niin, että en yksinkertaisesti voinut jäädä sieltä pois. Mutta kuinka armollinen Hän onkaan: Hän järjesti asiat niin, että minun oli pakko tulla!

Konfassa sain ilmestyksen Jumalasta rakastavana Isänäni. Hän on Rakkaus ja Hän rakastaa valtavalla, rajattomalla rakkaudellaan juuri minua. Olen olemassa vain sen vuoksi, että Isä halusi itselleen lapsia.

Minua ei siis luotu siksi, että Herra tarvitsee paljon palvelijoita vaan sen takia, että Isä halusi rakkaudelleen kohteen. Hän halusi lapsia, joita voisi rakastaa. Koska Hän on Rakkaus, Hän tarvitsee rakkaudelleen kohteen! Hän tarvitsee kohteen, koska Hän ei voi olla rakastamatta ihan mielettömästi koko ajan. Sela. Siksi Hän loi minut!

Isä ei siis luonut minua pikkupiiakseen vaan rakkaaksi lapsekseen. Ymmärtämättömyyksissäni olen typistänyt Isä-lapsi-suhteen Herra-palvelija-suhteeksi! Olen mieltänyt itseni ennen kaikkea palvelijaksi ja ajatellut, että se on jotain enemmän ja korkeampaa kuin lapsen asema. Voi kuinka typerä sitä voi ollakaan, 58-vuotias nainen!

Olin jo aikaisemmin tajunnut, että identiteettini on perustunut väärälle perustalle. Arvoni ihmisenä on riippunut omissa silmissäni ennen kaikkea siitä, mitä teen. Olen ollut suorittaja ja tuntenut itseni tyytyväiseksi vasta kun olen rehkinyt itseni ihan puhki.

Mutta silloin kun minä-kuva on metsässä, niin koko tyttö on metsässä! Ja minusta on alkanut tuntua, että metsässähän tässä on oltu jo vuosikymmeniä koko orkesteri, koko Suomen Siion! Ja siihen ei ole muuta lääkettä kuin Jumalan rakkaus.

Me olemme tehneet asioita Jumalalle väärästä identiteetistä ja vääristä motiiveista käsin. Tajuan, että Jumala haluaa, että meidän kaiken toimintamme motiivi on vain ja ainoastaan RAKKAUS. Hän haluaa muuttaa meidät rakkaudellaan! Hän haluaa vapauttaa meidät vääristä ikeistä ja vääristä velvollisuuksista. Hän haluaa, että meidän tekemisemme perustuvat siihen, että meillä on läheinen rakkaussuhde Hänen kanssaan ja Hän haluaa, että pääsemme Häneen lepoonsa. Lepo. Mikä ihmeellinen sana. Wau!!!

Väärän identiteetin ja minä-kuvan kautta vihollinen saa varastettua meiltä aikaa ja erilaisia asioita, ja sitä kautta se yrittää varastaa myös tulevaisuutemme.

Konfassa tein parannusta synneistäni, joita en ollut edes tajunnut synneiksi! Olen kontrolloinut, manipuloinut ja pelotellut ihmisiä, ja naamioinut tekemiseni jaloiksi ystävänpalveluksiksi ja huolenpidoksi. Olin luullut tekeväni oikein, koska minähän tahdoin ystävilleni vain hyvää! En ollut tullut ajatelleeksi, että minulla ei ole oikeutta käyttää menettelytapoja, joita Jumalakaan ei käytä. Hän ei koskaan pelottele, vaan Hän kunnioittaa vapaata tahtoamme loppuun saakka! Niin – tein parannusta ja itkin kuin putous. Ja voi veljet kuinka se teki edwardia!!

Olen “aina” tiennyt, että Jumalan rakkaus muuttaa kaiken. Mutta se oli ollut minulla vain pään tietoa ilman sydämen ilmestystä. Kun ilmestys asiasta puuttuu, niin silloin puuttuu kaikki.

Minusta on mahtavaa, että näihin tilaisuuksiin voi pyytää mukaansa ketä tahansa, vastasyntyneistä hengellisistä vauvoista hengellisen työn konkareihin. Toivottavasti hengellisen työn tekijöillä on tarpeeksi nöyryyttä tulla mukaan, sillä me uskovat tarvitsemme todellakin TUOREEN ilmestyksen Isän Jumalan rakkaudesta! Vain se voi tehdä meidät kykeneviksi viemään maailmalle ilosanomaa Jeesuksesta.

Uskon, että jos Jeff Scaldwellin / Fatherd Heart Ministryn levittämä sanoma saa lävistää Suomen Siionin, niin asiat seurakunnissa muuttuvat radikaalisti! Harras rukoukseni on, että kaikki kristityt saisivat kiinni tästä elintärkeästä ilmestyksestä.

Seija Pajatie

Rakkaus, rakkaus, rakkaus! Rakkaus on kaikki kaikessa! Ja rakkaudessa on kyse sydänten yhteydestä! Aito suhde ei synny järjen vaan sydämen tasolla. Emme rakasta järjellä vaan sydämellä. Voisiko siis olla totta, että kaikkivaltias Jumala haluaa sydämen yhteyden meihin?

Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, aivan sen alusta (1:27) voimme lukea, että “Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen”. Jos siis Jumala on rakkaus (1 Joh 4) ja meidät on luotu Jumalan kuvaksi, silloinhan meidät on luotu rakkauden kuvaksi! Meidät on luotu rakkaussuhdetta varten! Minua ei olekaan luotu olemaan Jumalan pieni työläinen, vaan minut on luotu olemaan taivaallisen Isäni lapsi (1 Joh 3) ja vaeltamaan yhteydessä hänen kanssaan.

Jos ajattelemme tätä vielä hiukan enemmän, niin ymmärrämme, että meitä ei ole pelkästään luotu Jumalan kuvaksi, vaan olemme itse asiassa ainoita Jumalan luomakunnassa, jotka kykenevät ilmaisemaan rakkauttaan Jumalalle. Maailmassa voidaan ajatella, että ihmiset ovat peräisin apinoista, mutta minun sukupuustani ei löydy simpansseja eikä apinoita! Minä olen Jumalan lapsi! Jumalan suurenmoisessa luomakunnassa ei ole ketään muita, jotka voisivat ilmaista Jumalalle rakkauttaan. Mikään muu luomakunnan osa ei voi olla yhteydessä Jumalaan paitsi me!

Jumala on rakkaus. Rakkaus tarvitsee yhteyden, kanavan, jonka kautta se voi ilmaista ja vastaanottaa rakkautta. Rakkaus kuolee, jos ei ole ketään jota rakastaa. Meidät on luotu vain yhtä tarkoitusta varten: nauttimaan täysin sydämin intiimistä suhteesta kaikkivaltiaan Jumalan, meidän Isimme kanssa! Eikö se ole uskomatonta?! Meidän pieni järkemme ei koskaan voi ymmärtää tätä. Miksi? Koska Jumala ei halua yhteyttä järkemme kanssa, hän haluaa sydämen yhteyttä. Hän kaipaa läheistä suhdetta meihin!

Kyllä, minulla kuten jokaisella kristityllä on kutsu palvella Jumalaa, mutta ei palvelijana tai orjana, vaan poikana ja perillisenä (Roomalaiskirje 8:17 – “Mutta jos me olemme lapsia, olemme myös perillisiä…”). Olen poika ja perillinen perheyrityksessä! Mutta pääasiallinen syy, miksi olen tällä planeetalla, on yksinkertaisesti olla taivaallisen Isäni lapsi ja vain elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan!

Rakastan Henri Nouwenin kirjoituksia. Eräässä kirjassaan hän kirjoittaa: “Jumalan käsittämätön mysteeri on se, että Jumala rakastaa ja haluaa olla rakastettu. Hän joka loi meidät, odottaa meidän vastaavan rakkauteen, joka antoi meille elämän. Jumala ei vain sano: Sinä olet minun rakkaani, vaan hän myös kysyy: Rakastatko sinä minua? Ja hän tarjoaa meille lukemattoman määrän tilaisuuksia sanoa: Rakastan!”

Tämä on uskomaton totuus. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan ajatus Jumalasta rakastajana olisi ollut minulle täysin vieras. Ja itse asiassa enemmän kuin vain vieras, se olisi ollut jopa loukkaava ja epäkunnioittava!

Seurakuntana emme ole huomanneet tätä totuutta Jumalasta, ja siksi emme ole osanneet välittää tätä ihmeellistä Jumalaa surulliselle ja rakkaudettomalle maailmalle. Jumala rakastaa, hän on rakastaja ja haluaa läheisen suhteen meidän, omien lastensa kanssa!

Juuri nyt hän odottaa sinua, että juoksisit hänen syliinsä ja sanoisit: “Isi, haluan olla kanssasi!”

Jeff Scaldwell
Father’s House Europe

Minun sylini
aina avoin sinulle
silmäteräni
kalleimpani
Aina, aina
Hän sanoo
hipaisee kyyneleet poskiltani

Kiipeän Isäni syliin
Painaudun lähelle
Muistan taas
kuka olen
Tämä on minun paikkani
Tähän minä kuulun

-rockin’ with Daddy-

Isän rakkaus: Sitä pitää saada enemmän – janoan enemmän. Isän rakkaudessa on KAIKKI! Kaiken se muuttaa ja kaiken se antaa ja juuri Isän rakkauteen haluan juurtua yhä syvemmälle, saada syvempää ilmestystä siitä, sillä se on kaiken lähde.

Olen oppinut ymmärtämään että Isä haluaa läheisen suhteen lapsiinsa, ei orjia, palkkalaisia ja palvelijoita, jotka vain tekevät Hänelle asioita ja itse suhteelle ei jää aikaa. Ja sitä minäkin todella tarvitsen, läheisen suhteen Isään, jotta voin kuulla ja nähdä kuten Isä kuulee ja näkee, jotta olisi sydänten yhteys (yhteys sydämeltä sydämeen eikä sydämeltä päähän).

Tahdon rohkaista sinua heittäytymään Taivaan Isän kämmenelle, sillä Hän on iäti uskollinen ja Hänen tahtonsa on lapsiaan kohtaan hyvä, näin todistaa Sana, raamattu. Pyydä Isää näyttämään rakkauttaan, Hän tekee sen niin mielellään sillä Sinä olet hänen rakas lapsensa, joka olet syntynyt Hänen tahdosta ja suunnitelmasta!

Lähde kanssani matkalle syvemmälle Isän sydämeen…

-rockin’ with Daddy-

Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut löytöretkellä. Olen alkanut löytää uudenlaisen Jumalan. Jumalan jota en koskaan ollut tuntenut, vaikka olin ollut uskossa yli kaksikymmentä vuotta. Minusta oli jopa tullut pastori ja “paimensin Jumalan laumaa”, vaikka minulla ei ollut mitään todellista käsitystä siitä, ketä oikeastaan palvelin!

Olen pohtinut matkaani kristittynä ja huomannut, että kaikki alkoi suhteen syntymisestä. Viime vuosien aikana Jumala on muistuttanut minua tästä tapahtumasta (josta kerroin edellisessä blogissani). Kuinka olin menettänyt kyvyn nähdä sitä?

Uskoon tultuani menin mukaan seurakuntaelämään ja tein kovasti töitä ollakseni hyvä kristitty. Vähitellen uskonelämäni muuttui tylsäksi, itseään toistavaksi rutiiniksi, josta puuttui täysin intohimo ja tuli. Sanavarastooni kristittynä ei koskaan kuulunut sanaa suhde. Ja kuitenkin Jumala oli lähettänyt luokseni jonkun juuri siksi, että saisi olla yhteydessä kanssani! Oltuani uskossa yli kaksikymmentä vuotta, aloin uudelleen etsiä Jumalaa. En ollut tyytyväinen elämääni kristittynä ja ajattelin, että täytyy olla olemassa jotain enemmän.

Tähän aikaan olin jo naimisissa ja minulla oli kolme kaunista tytärtä, olin menestyvä liikemies ja  lisäksi pastori seurakunnassa. Päältäpäin kaikki näytti hyvältä. Olin menestynyt, mutta silti minulla oli iso aukko sisimmässäni. Jotain puuttui.

Aloimme käydä konferensseissa, olimme nälkäisiä ja halusimme enemmän. Päädyimme Kanadaan erääseen konferenssiin, ja siellä tapahtui jotain, joka muutti elämäni. Se oli käännekohta elämässäni. Ylistyksen aikana tunsin käden olallani (kyllä, taas käsi olallani!) ja käännyin ympäri. Siellä oli jättiläismäinen kanadalainen mies! Sanaakaan sanomatta hän kahmaisi minut valtaviin käsiinsä ja halasi minua. Hän piteli minua sylissään pitkän aikaa, ja kun hän viimein lopetti, hän katsoi minua silmiin ja sanoi: “Isi käski minun tulla antamaan sinulle halauksen”. Ja sitten hän kääntyi ja käveli pois.

Minä jäin siihen miettimään “Isi?!”. Tiesin että hän puhui Jumalasta, mutta ajatus siitä, että hän kutsui Jumalaa isiksi, ei ollut minusta pelkästään outoa, vaan myös hyvin loukkaavaa! Ei Jumalaa voi kutsua isiksi! Hän on kaikkivaltias Jumala! Sana isi on hellä ja intiimi, ei sitä voi käyttää Jumalasta. Mutta kun palasimme Kanadasta, rukoilin vaarallisen rukouksen: “Jumala, se kanadalainen mies tuntee sellaisen Jumalan, jota minä en tunne. Onko hän väärässä vai olenko minä?”

Siitä alkoi löytöretkeni. Aloin lukea Raamattua uusin silmin. Aloin nähdä Jumalan, jota en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt.

Jeff Scaldwell
Father’s House Europe

Yksi hyvin konkreettinen asia on se että aina hyvin hyvin rikkinäiset ja etäiset välit maalliseen isääni kärjistyivät ja meillä oli 7 vuotta välit täysin poikki. Kumpikaan ei ottanut yhteyttä toiseen. Muutin toiselle paikkakunnalle enkä ilmoittanut uutta puhelinnumeroani.

Olin kokenut isää kohtaan monenlaisia tunteita; pelkoa, pettymystä, inhoa, vihaa, katkeruutta, olin toivonut hänen kuolemaansa ja lopulta olin tullut välinpitämättömäksi, tunteettomaksi – aivan sama mitä hänelle tapahtuisi, ei kiinnostaisi…

Mutta kun sain tulla Jeesuksen kautta Isän luo ja todellinen Isä alkoi vuodattaa aitoa rakkauttaan, niin se vaikutti minussa niin että otin isääni yhteyttä. Ensin laitoin joulukortin ja sitten menin käymään jouluna ja halasin häntä ja nyt siskojeni kanssa pidän hänestä huolta.

Ilman Isän rakkautta se ei olisi ollut mahdollista, en olisi pystynyt koskaan antamaan anteeksi omin voimin.

Ja muutama vuosi sitten sain johdattaa maallisen isäni Jeesuksen luo – hänet jota kaikki varmasti viimeisenä voisivat ajatella tulevan uskoon! Mutta ei mikään, ei niin mikään ole Jumalalle mahdotonta.

Rakkaudella Taivaan Isin pieni tyttö

Minusta tuli oikeasti aikuinen
vasta sitten kun osasin olla lapsi
Katsokaas kun minun Isini
laittaa asiat ylösalaisin
vinksin vonksin

Minun maailmani meni
heikun keikun
oikun eikun
Vasta nyt
se on sellaisessa järjestyksessä
kuin pitääkin

Sidon hiukseni palmikoille ja nauran
Minä olen vapaa

-rockin’ with Daddy-

Sitten tapasin erään nuoren naisen, josta todella pidin. Halusin tutustua häneen lähemmin ja aloin pyytää häntä ulos kanssani. Tyttö vastasi kuitenkin joka kerta ei. Viimein kysyin häneltä, miksi hän ei voinut lähteä treffeille kanssani. Hän vastasi, ettei hän tapaillut ei-uskovia poikia. Mutta en vieläkään antanut periksi vaan jatkoin pyytämistä.

Eräänä päivänä istuin taas luennolla (en oikeastaan kuunnellut mitään mitä opetettiin,  ajattelin vain tuota tyttöä). Silloin tapahtui jotain todella kummallista! Minulle tuli outo tunne, että joku laski käden olalleni ja kuulin äänen sanovan: “Hän ei ole sinua varten, lähetin hänet vain saadakseni sinut”. Pelästyin toden teolla! Ryntäsin ulos luentosalista ja lähdin etsimään tuota tyttöä. Löysin hänet kahden ystävänsä seurassa ja juoksin heidän luokseen. Olin varmaan aika pelottava näky! Kerroin hänelle mitä juuri oli tapahtunut. Hän ja hänen ystävänsä näyttivät järkyttyneiltä. Sitten he sanoivat minulle, että samaan aikaan, kun minulla oli ollut tuo outo kokemus luentosalissa, he kolme olivat rukoilleet – minun puolestani!

Tästä alkoi matkani Jumalan kanssa. Hänen piti lähettää joku, jotta hän saisi minut! Jumala halusi minut!

Jeff Scaldwell
Father’s House Europe