Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Erityinen tapaaminen

Oli itsenäisyyspäivä ja vanhempani olivat käymässä luonani. Meidän oli tarkoitus mennä tapaamaan perhetuttavaamme ja nauttimaan yhdessä päivällistä. Kiiruhdimme bussipysäkille. Ulkona alkoi sataa lunta, suuria lumihiutaleita. Taivas oli harmaa.

Katselin bussin ikkunasta ulos ja ajattelin, miten kovasti kaipaankaan kokea Isän läsnäolon. Tiedän, että Hän on kanssani, mutta sydämeni halajaa kokea tuon äärettömän rakkauden. Huokaisin hiljaa; Isä tahdon tulla luoksesi. On tuntunut, että sydämeni on niin kaukana sinusta. Isä avaa sydämeni vastaanottamaan rakkautesi.

Jatkoimme matkaamme. Bussi otti lisää matkustajia kyytiin. Kaikki menivät istumaan penkeille, joissa vieruspaikka oli vapaana. Vapaita paikkoja olikin paljon. Oli aika rauhallista. Ihmiset olivat varmaankin juhlistamassa Suomen itsenäisyyttä perheidensä parissa.

Jälleen bussi pysähtyi. Bussiin astui nainen, jolla oli downin syndrooma. Leimattuaan lipun hän kääntyi käytävälle päin ja hän katsoi minuun. Hänen suunsa levisi niin iloiseen ja onnelliseen hymyyn ja hän huitoi käsillään kuin vilkuttaisi ja alkoi juoksemaan bussin käytävää perälle päin, jossa istuin. Hän juoksi ohi kaikkien vapaiden paikkojen suoraan luokseni ja istahti viereeni. Aloimme jutella ja hän puhui minulle kuin vanhalle tuttavalleen, vaikka en ollut koskaan aiemmin häntä tavannut. Olin niin hämmästynyt ja iloinen, että en voinut muuta kuin ihmetellä. Hetkessä oli niin suurta vapautta, iloa, aitoutta ja rakkautta.

Jonkin ajan kuluttua meidän pysäkkimme tuli ja hyvästelin uuden ystävän. Hyppäsimme vanhempieni kanssa bussista pois. Vanhempani kysyivät, kuka nainen oli, sillä he luulivat, että olimme tuttavia. Sanoin heille, että ei aavistustakaan, etten ollut koskaan aiemmin tavannut häntä. Kaikki olimme aidosti hieman ihmeissämme tapahtuneesta. Ymmärsimme, että Isä oli aivan erityisellä tavalla läsnä tuossa hetkessä.

Tuo hetki oli itselleni valtavan suuri kokemus Isän läsnäolosta ja Hänen rakkaudestaan minua kohtaan. Oli niin rohkaisevaa saada kokea tuo erityinen kohtaaminen. Ikään kuin Isä olisi tuon kautta tahtonut kertoa minulle, että sinä olet minun rakas lapseni. Olen joka hetki kanssasi. Minä ilahdun joka kerta yhtä aidosti, kun haluat tulla luokseni ja minä juoksen sinua vastaan.

-Laura-