Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Pieni tyttö Isän seurassa

Pieni tyttö Isän seurassa

Pian tulee 2 vuotta siitä, kun ystävämme yllätti lähettämällä minut ja puolisoni Isän sydän- A-kouluun. Ihmettelin, minne ihmeeseen hän on meidät laittamassa ja miksi? Olinhan minä ollut uskossa ja seurakunta-aktiivi varhaisnuoruudesta saakka. Tosin viime aikoina olin huomannut olevani melko väsynyt seurakuntaelämään. Olin myös menettänyt luottamukseni ihmisiin ja kyynistynyt suhteessani heihin. Haaveilin toisinaan erakon elämästä, pois melusta, ihmisten seurasta ja pois kaikista vaatimuksista. Joskus mielessäni häivähti ajatus, että minulta puuttuu elämästäni jotain olennaista.

Isän sydän A-koulu kuulosti kovin kummalliselta ja tutustuinkin puolisoni vinkistä Fatherheart Finlandin nettisivuihin. Olin melko hämilläni, kun luin blogikirjoituksia. Mitä ihmettä niissä kouluissa oikein tehdään, kun makoillaan lattioilla ”soukkaamassa”? Miksi niin monet sanovat olevansa tyttäriä ja poikia? Olin myös kuullut ystävältäni, että kouluissa halaillaan paljon. Tosin, mihinkään ei olisi pakko osallistua, Onneksi! Koska en todellakaan ollut kiinnostunut makoilusta enkä halailusta! Enkä ihmisten seurasta. Minulla oli todella suuret ennakkoasenteet A-koulua kohtaan, mutta ajattelin pitkäaikaisen, luotettavan ystävän tietävän paremmin kuin minä itse, minne hän on meitä lähettämässä. Ja onneksi puolisoni lähti mukaani turvakseni! Ja voinhan viettää viikon luonnon kauneudesta ja täysihoidosta nauttien, jos en tilaisuuksissa viihdy…

Niinpä melkoisen negatiivisella ja kyynisellä mielellä suuntasin A-kouluun. Heti ensimmäisenä iltana yllätyin, kuinka minut ja puolisoni otettiin niin lämpimästi ja kiireettömästi vastaan ja ihmisillä oli jopa aikaa jutella kanssamme! Tiimin jäsenistä huokui jotain, joka oli mielestäni hämmästyttävän lämmintä ja rakkaudellista.

Ensimmäisenä kokonaisena koulupäivänä kuuntelin opetusta, jollaista en ollut kuullut koskaan aiemmin, en koko elämäni aikana, vaikka olin istunut kokouksissa 5-vuotiaasta lähtien! Olin ihmeissäni ja mietin, onko näin todellakin sanottu Raamatussa? Muistan opetuksesta sen, kuinka siinä havainnollistettiin Isän rakkautta niin, että joku meistä koululaisista istui Isän Jumalan sylissä (jota opettaja näytteli). Ja kuinka Jeesus on tullut viemään meidät takaisin kotiin, Isän syliin.

Kahvitauolla mietiskelin ja ihmettelin. Kävellessäni kahvikuppi kädessäni törmäsin oviaukossa edellisen tunnin opettajaan. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Aivan kuin salamana kirkkaalta taivaalta koin niin ihmeellisen asian, että sitä on vieläkin vaikea sanoittaa. Tuon opettajan silmät olivat niin täynnä rakkautta, hyväksyntää, lempeyttä ja jotain yliluonnollisen lämmintä, että tunsin sen virtaavan sisälleni saakka. Koin jotain aivan ihmeellistä. Mieheni tuli luokseni ja ihmetteli, miksi itkin. Jostain ymmärsin, että itse Isä, kaikkivaltias Jumala, katsoi minua opettajan silmien kautta! Ajattelin, voiko tämä olla totta! Voiko oikeasti minulla olla Isä, joka niin paljon minua rakastaa, että Hän katsoo minua! Olin aivan äimistynyt ja jotain kovaa alkoi sulaa sisimmässäni.

Samana päivänä oli ensimmäinen ”soaking”-hetki ja ajattelin että no, minäpä nyt sitten heittäydyn makaamaan lattialle niinkuin muutkin ja voinhan vaikka ottaa nokoset. Jonkin aikaa siinä sitten oltuani ja rauhallisen musiikin soidessa aloin ihmeekseni nähdä jotain. Näin itseni pienenä tyttönä hiukset ja mekko hulmuten juoksemassa tietä pitkin. Tien päässä näin jonkun odottavan kädet ojennettuina minua kohden. Isä odotti minua! En päässyt perille vaan näky pysähtyi siihen.

Seuraavan päivän soaking -hetkessä näky jatkui. Juoksin Isän syliin! Hän otti minut syleilyynsä ja sen jälkeen käsikkäin kävellen lähdimme viettämään päivän yhdessä. Sain viettää Isän kanssa pienen tytön unelmapäivän. Päivän, jollaista en ollut koskaan saanut lapsena viettää. Isä osti minulle ilmapallon, opetti minua uimaan, antoi minulle lahjapaketin, tarjosi minulle valtavan kipollisen karkkeja, makoilimme yhdessä nurmikolla ihanassa auringonpaisteessa, keräsimme yhdessä kukkia. Päivän lopuksi Isä peitteli minut nukkumaan ja luki minulle iltasadun. Olin niin iloinen tytär! Se tuntui aivan kuin olisin elänyt sen oikeasti ja jotain rikki mennyttä alkoi korjaantua minussa. Pelkäsin unohtavani tuon ihanan päivän ja piirsin siitä illalla heikoilla piirtäjänlahjoillani muistoksi kuvia vihkooni. Minä ja Isä tekemässä kaikkea kivaa yhdessä.

Kiiruhdin sessioihin nälkäisenä kuulemaan lisää, tämä kaikki oli jotain niin ihmeellistä! Olinko löytänyt sen olennaisen, jonka olin ajatellut elämästäni puuttuvan? Iltaisin tarkistin Raamatusta, puhutaanko siellä Isästä. Olin hämmästynyt lukiessani Jeesuksen sanoja. En ollut koskaan aikaisemmin huomannut, kuinka paljon hän puhuu Isästä. Aivan kuin olisin lukenut Raamatusta tuttuja paikkoja ihan ensimmäistä kertaa. Aivan kuin Raamattu olisi ihan eri kirja kuin aiemmin. Jumala ei olekaan vihainen Isä, joka vahtii, että onnistun enkä tee virheitä. Hän on rakastava Isä.
Viikon edetessä sain kokea, että minun elämäni on muuttunut. Sain löytää sen, mitä minulta puuttui: Isän ja hänen rakkautensa. Minun ei tarvitse tehdä MITÄÄN, jotta ansaitsisin Isän rakkauden. Minun ei tarvitse yrittää pelastaa maailmaa. Se tekeminen on jäänyt menneisyyteen. En ole enää palvelija enkä orpo. Olen Isän tytär. Olen lapsi, jota Isä rakastaa!

Tuon ihmeellisen viikon jälkeen olen saanut osallistua muihinkin Isän sydän -viikkoihin ja konferensseihin ja saanut huomata, että Isällä on varattuna meille aina lisää! Toisella A-kouluviikolla tunsin olevani koko ajan jossain pumpulin päällä, kun kuuntelin opetuksia omalla lepotuolillani maaten kovien kipujeni vuoksi. En tiedä, mihin kivut kouluviikon ajaksi katosivat. Aivan kuin vanha, rähjäinen aurinkotuolini olisi ollut jokin aivan toinen tuoli. Niin pehmeä ja lämmin, kuin Isän syli. Samaisella viikolla jouduin kohtaamaan pelottavan asian: olla tytär omille vanhemmilleni. Ajattelin, etten täysin pysty siihen koskaan. Sain kouluviikolla kuvitella heidät silmieni eteen ja antaa heille anteeksi jälleen kerran. Isä nosti eteeni myös muita ihmisiä ja sain antaa anteeksi monelle tärkeälle lapsuuteni henkilölle. Kouluviikon jälkeen äitini soitti ja kertoi aivan ihmeissään, kuinka eräs sukulaisemme oli tullut uskoon. Tämä henkilö oli yksi niistä aikuisista, jonka Isä nosti eteeni ja jolle sain antaa anteeksi. Muutaman viikon kuluttua istuin hänen, äitini ja puolisoni kanssa eräässä hengellisessä tilaisuudessa ja mietin, etten olisi koskaan osannut kuvitella, että tällä kokoonpanolla olisimme joskus tällaisessa tilanteessa. Olin niin onnellinen. Olen siitä edelleen niin kiitollinen Isälle. Olen myös huomannut, että haluan olla tytär isälleni ja äidilleni eikä se tunnu enää vaikealta. Meillä on paljon puhuttavaa ja mieleen tulee useimmiten vain hyviä muistoja. Minun tekee mieli soittaa puhelimella vanhemmilleni lähes päivittäin.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että ystävä lähetti minut ja puolisoni A-kouluun. Elämäni on sen myötä muuttunut totaalisesti. Löysin Isän, jota en tuntenut aiemmin. Olen saanut tuntea hänen rakkautensa ja saan kokea sitä jatkuvasti, kun vain maltan. Minä tunnen Isän rakkauden voimakkaimmin yllättävissä tilanteissa: silloin, kun en yritä sitä tuntea, vaan olen aivan rennosti esim. katson elokuvaa. Isän sydän 10-v. juhlakonferenssissa, kun otin palan juhlakakkua suuhuni, koin niin voimakkaasti Isän rakkauden kehossani, etten meinannut uskaltaa syödä kakkua enempää. Joka kerta, kun laitoin kakkua suuhuni, tuntui siltä, kuin kehooni olisi jokaisen palan myötä virrannut Isän rakkautta.

Isän tyttärenä eläessä ei ole huolta siitä, kuinka tässä maailmassa tulen pärjäämään. Vaikkei minulla olisi jonain päivänä kuin euro taskussa, en ole huolissani. Tiedän, että Isä pitää minusta huolen jokaisena päivänä ja minä saan myös pyytää rohkeasti häneltä, mitä tarvitsen. Kaikkien myrskyjen keskellä vaikeista olosuhteista huolimatta Isän sylissä löytyy yli ymmärryksen käyvä lepo ja rauha.

Heidi

Muutos tapahtui sydämessäni

Muutos tapahtui sydämessä Suuret kiitokset, että järjestätte näitä viikkoja! Oli itselleni todella merkittävä viikko, A-koulu 23.-29.2.-20. Voisin sanoa, että kokemukseni on melkein saman veroinen, kuin uskoon tuloni, niin merkittävästä muutoksesta on kyse. Mietin, miten olen voinut ajatella vain viikko sitten niin eri tavalla. Olisi kuin olisin toisessa maailmassa. Alkuviikosta vielä ajattelin, että itselleni Isän rakkaus… Lue lisää

It was an amazing event with Barry

It was an amazing event with Barry The presence of God and his love was strong in the meetings. When Barry was speaking, I was responding like a little girl: (inside I was jumping up and down and I was saying: Yes, Yes, give it to me, I take it! Many things became so real… Lue lisää

Äiti olisi halunnut säästää minut maailman kivuilta

Haluan jakaa ilmestyksen, siitä miten anteeksi antamattomuus voi muuttua, kun Isän lohdutus pääsee inhimillisen uskonnollisuuden ajattelun läpi. Inhimillisesti voimme antaa anteeksi, mutta tämä turmeltunut ruumiimme ei pääse unohtamaan meitä loukkaavaa asiaa. Vaikka kristittynä ihmisenä tiedämme, että meidän kuuluu antaa anteeksi lähimmäisillemme, mutta se on hyvän ja pahantiedon puun hedelmä. Yritämme vai suoriutua uskonnollisuudesta kumpuavasta kunnon… Lue lisää

Viisi minuuttia, jotka muuttivat elämäni

Muistan lapsuudesta muutamia merkittäviä tapahtumia, mitkä ovat vaikuttaneet siihen, että olen aina uskonut Jumalan olemassa oloon. Ensimmäinen kokemus on, kun olin noin 5-vuoden vanha. Uskova äiti kertoi Jumalasta ja siitä, kuinka Jumala puhuu. Lapsen ymmärryksellä ymmärsin, että Jumalan äänen voi kuulla fyysisesti. Minä kuulin aivan selvästi Jumalan äänen. Myöhemmin kuulin Jumalan äänen taas udelleen. Jumala… Lue lisää

Isän sydänviikko takana

Isän sydänviikko taas takana. Taivasviikko takana. Ihmettelyn viikko takana. En koskaan unohda eilen, kun tapahtumaa päättäessä puhujan katse kiersi ympäri salia sanattomana. Ja eräs toinen puhuja oli juuri sanonut siunaavat sanansa sydämiimme. Minä vain itkin hartaana ihmetyksestä, sydän oli niin täynnä sitä ihmetystä ja ilmestystä, mitä olin taas saanut imeä itseensä viikon aikana. Eräs puhujista… Lue lisää

Muutos tapahtui Isän sydän kouluviikossa

Heinäkuisen A-kouluviikon aikana sain ilmestyksen Isästä, joka rakastaa minua. Siihen liittyy myös, että kuulun Hänelle ja huomasin myös rukoukseni kääntyneen Isälle. Ja tulin kotiin. Syksyllä alun innostuksen jälkeen, arki tuli tilalle, mutta sisälle oli tullut jotain uutta. Sen ymmärtäminen ja sen kanssa eläminen vaatii hiukan hakemista ja totuttelua. Sitten tammikuun puoli välissä, Isä yllätti. Hänen… Lue lisää

(English) Tiesimme odottaa hyvää

Tulimme molemmat kiireisen arjen keskeltä aviopariviikonloppuun, mutta tiesimme jo aikaisempien kokemuksiemme perusteella odottaa hyvää. Tässä Isän sydän ilmestyksessä on ihmeellistä se, että joka kerta tuntee saavansa enemmän ja enemmän. Tämäkin viikonloppu oli kuin tuore tuulahdus suoraan Isän sydämeltä. Kiitos siitä Pekka Danielille ja Marjutille, kun asettivat itsensä alttiiksi taas kerran ja järjestivät ihanan juhlan meille.… Lue lisää

Aviopariviikonlopun kokemuksia

”Syvemmälle sydämeltä sydämelle” ovat ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni, kun mietin aviopariviikonloppua, jossa saimme olla yhdessä mukana puolisoni Petra-Marian kanssa. Viikonloppu oli hyvin erityinen ja voimakas ilmapiiriltään. Uskonkin, että me kaikki osallistujat olimme enemmän tai vähemmän ihmetyksessä, että voiko tällaista ollakaan? Tuntui, että Isä Jumala veti meitä johonkin uuteen ja tutkimattomaan, ja saimme maistella sitä.… Lue lisää

Ihmeellinen Isä perheemme uudistajana

Osallistuimme ensimmäistä kertaa Fatherheart Finlandin aviopariviikonloppuun nyt marraskuussa 2018. Aloimme seurustella 16-vuotiaina, tammikuussa saamme juhlia 20-vuotishääpäivää ja Isä on siunannut meitä kolmella lapsella. Muutaman vuoden sisällä olemme kokeneet kumpikin valtavan Isän rakkauden janon. Olemme käyneet mm. joitakin A-kouluja, B-koulun sekä Elämä ja kasvu -tapahtumissa. Näitä ennen osallistuimme 15 vuoden ajan kristillisille avioliittoleireille. Suhteemme on ollut… Lue lisää