Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Aviopariviikonlopun kokemuksia

”Syvemmälle sydämeltä sydämelle” ovat ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni, kun mietin aviopariviikonloppua, jossa saimme olla yhdessä mukana puolisoni Petra-Marian kanssa. Viikonloppu oli hyvin erityinen ja voimakas ilmapiiriltään. Uskonkin, että me kaikki osallistujat olimme enemmän tai vähemmän ihmetyksessä, että voiko tällaista ollakaan? Tuntui, että Isä Jumala veti meitä johonkin uuteen ja tutkimattomaan, ja saimme maistella sitä. Kohti sellaista suhdetta, minkä vain HÄN on meitä varten varannut yhdessä aviopareina ja yhteydessä häneen, meidän Isäämme.

Se, mitä tapahtumassa jaettiin, oli ikään kuin toisella tasolla ja voimakkaampaa kuin aiemmin. Oma kokemukseni oli, että ”jokainen sana osui ja upposi syvälle”. Viikonlopun aikana emme opetelleet olemaan parempia puolisoita toisillemme muuttamalla käyttäytymistämme, vaan saimme olla sydämet auki Isää Jumalaa kohti ja muuttua hänen rakkautensa läsnäolossa ja kosketeltavana. Itsestäni tuntui, että sain olla Isän syvemmässä ”käsittelyssä”. Hän loi rakastavan katseen syvemmälle minuun ja minä sain katsoa syvemmälle sitä, kuka hän on. Hänen rakkaudessaan me kaikki muutumme, minäkin, joka olen ollut niin kova, jäinen ja lukossa. Olen itse luonut muureja aviopuolisoni ja minun välilleni, joita Isä pitkin elämän matkaa lempeästi purkaa ja näyttää. Sunnuntaina Isä näytti minulle, kuinka minun edelleen aviomiehenä on usein vaikea olla heikko suhteessa aviopuolisooni. Ja myös sitä, kuinka vaikeata se joskus (liian usein) on paljastaa omaa haavoittuvuuttaan tai tarpeitaan. Tai vaikkapa avata sydäntäni ja kertoa syvimmistä tunteistani. Onneksi minulla on aivan mahtava Isä ja hän auttaa minua aina. Kun hänen rakkautensa saa minussa enemmän tilaa, kaikki muu seuraa itsestään. Tämä on niin vapauttavaa!

Yksi viikonlopun kohokohta oli, kun saimme aviopuolisoina kaikki yhdessä painautua puolisoitamme lähelle, ehkä sanoa sanomattomia sanoja, antaa tai pyytää anteeksi, rakastaa toisiamme, katsoa toisiamme syvälle silmiin ja samalla laulaa toistemme sydämiin. Ja vain olla lähellä! Ehkäpä katsoin tuossa hetkessä syvemmälle vaimoni sydämeen, kuin koskaan aiemmin.

Glory of God is man fully alive (Jumalan kunnia on ihminen täysin elossa). Glory of God is husband and wife fully alive, together (Jumalan kunnia on mies ja vaimo täysin elossa, ja yhteydessä Isään ja toisiinsa). Vaikka näitä sanoja ei tässä viikonlopussa taidettu edes sanoa, jäivät ne soimaan sunnuntaiaamupäivän jälkeen sisälleni. Niin paljon ”elossa olevaa elämää” tässä lyhyessä viikonlopussa virtasi. Se vahvisti uskoani ja sisintäni, ja Jumalallinen toivo jostakin paljon suuremmasta myös kasvoi sisälläni. Oli, kuin olisimme olleet toisessa rakkauden täyttämässä maailmassa käymässä, mutta kuitenkin se ”toinen maailma” on meille jokaiselle tarkoitettu jokaisena elämämme päivänä. Kodissamme on aika hiljan sinne laitettu taulu, jossa lukee: ”Löytää lähelle – Se on tärkein elämän matka”. Näillä sanoilla terveiset avioparivkl:sta.

Nico ja Petra-Maria