Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Äiti olisi halunnut säästää minut maailman kivuilta

Haluan jakaa ilmestyksen, siitä miten anteeksi antamattomuus voi muuttua, kun Isän lohdutus pääsee inhimillisen uskonnollisuuden ajattelun läpi. Inhimillisesti voimme antaa anteeksi, mutta tämä turmeltunut ruumiimme ei pääse unohtamaan meitä loukkaavaa asiaa. Vaikka kristittynä ihmisenä tiedämme, että meidän kuuluu antaa anteeksi lähimmäisillemme, mutta se on hyvän ja pahantiedon puun hedelmä. Yritämme vai suoriutua uskonnollisuudesta kumpuavasta kunnon kristityn velvollisuudesta. Tällä anteeksi annolla ei ole mitään tekemistä sille anteeksiannolle, mitä Isä haluaa ja sille mitä Jeesus tarkoitti opetuksestaan anteeksiannosta.

Olen kamppailut kokoelämäni antaakseni anteeksi omalle äidilleni. Muista murros ikäisenä, kun äiti kertoi, että hän on rukoillut sitä, että Jumala ottaisi pois minut tästä maailmasta. Koin valtavaa pettymystä ja vihaa siitä, että oma äiti katsoo minua niin, että minulla ei ole paikkaa tässä maailmassa. Alitajuisesti elämä alkaa viedä siihen suuntaan, että hankkiutuu vaarallisiin tilanteisiin ja ottaa omakseen itsetuhoisan elämän tavan. Tässä toteutuu ns. psykologien määrittämä itsensä toteuttava ennustus. Takaraivossa on ajatus: sinusta ei ole mihinkään. En osannut ottaa rakkautta vastaan mitä minulle tarjottiin. Vaikka rakkautta olisi ympärillä paljon niin uskoin, että en osaa ottaa sitä vastaan. Ajatus siitä että, elämässäni ei ole ketään, kuka lohduttaisi minua. Siksi en saanut lohdusta silloin kun sitä olisin eniten kaivannut. Koettuani Isän rakkauden kosketuksen, eräässä leirikeskuksessa muutama vuosi sitten koin valtavaa lohdusta Isältä, mitä ei voi mitenkään selittää, se oli yliluonnollista ja hyvin konkreettista. Elämä alkoi Isän rakkauden kautta mennä hyvällä tavalla uusille urille. Olen kokenut paljon ilmestystä ja usein olen ollut Isän käsivarsilla lohdutettavana.

Mutta siitä huolimatta olen koko ajan kamppailut äidille anteeksi antamisesta. Se on ollut varmaan kipein paikka, mitä Isä on hoitanut. Antanut rakkauden vaikuttaa niin, että se panssari mikä on minun sydämen ympärillä on kulunut pikkuhiljaa puhki, että Isän rakkaus pääsee sydämeen ja minä pääsen vapaaksi siitä, etten ole pystynyt antamaan äidille anteeksi koko sydämestäni, eikä vaan järjentasolla velvollisuudesta palkkioksi siitä, että Jeesus sovitti minun syntini ristillä. Hyvän ja pahantiedon puun hedelmä on myös velvollisuus siitä, että me olemme velkaa Isälle ja Jeesukselle, jos me emme pysty toteuttamaan kristityn velvollisuutta, vaikka kyse olisi anteeksi antamisesta. Minä sidoin itseni anteeksiantamisen orjuuden ikeeseen kelvatakseni siihen armoon mikä on tarkoitettu kaikille.

Tänä aamuna Isä näytti minulle äidin motiivin. Äiti näki maailman niin pahana paikkana, että minä en selviäisi ilman kipuja ja kärsimystä tästä maailmasta. Äidin rakkaus oli niin vahva minua kohtaan, että hän olisi halunnut säästää minut niiltä maailman kivuista ja kärsimyksiltä. Äidin motiivi ei ollut itsekäs lähtökohta vaan rukous siitä, että minä välttyisin kärsimyksiltä.

En ollut koskaan ajatellut asiaa tästä näkökulmasta. Vaikka rukous ei ollut sydämellä ajatellen Isän sanan mukainen, mutta äidin inhimillinen hätä lapsestaan oli niin voimakas, että hän olisi halunnut säästää minut kaikelta siltä kärsimyksiltä ja ahdistukselta mitä maailmassa olen saanut maistaa.

Saarn. 4: 1-3 Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla. Katso: sorrettujen kyynelet! Ei ole heillä lohduttajaa. Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole. Silloin minä ylistin vainajia, jotka ovat kuolleet – ylistin onnellisemmiksi kuin ovat ne, jotka vielä elävät; ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.

Äitini näki tilanteen samoin kuin Saarnaaja kirjoittaa tuossa edellä olevasta lainauksesta. Isä käänsi koko ajatuksen päälailleen siitä, miten itse olin aiemmin äidin toiminnan ajatellut. Isä antoi ilmestyksen siitä, miten hän asian näkee. Anteeksi antaminen siinä merkityksessä, kuin Jeesus opettaa anteeksiannosta on ainoastaan mahdollista silloin kun Isä avaa meidän sydämen silmät näkemään asiat niin kuin Isä itse.

Nimimerkki: S. Särkkä