Arkisto:

Fatherheart Finland Blogi

Tämän blogin kirjoittajat ovat osallistuneet Fatherheart Finland -järjestön Isän Sydän -tapahtumiin tai Isän Sydän -kouluviikkoihin. He kirjoittavat omasta kokemuksestaan, mitä Isän rakkauden vastaanottaminen on vaikuttanut heidän elämässään.

Jos olet ollut mukana jossakin Fatherheart Finlandin Isän Sydän -tapahtumassa ja haluaisit kertoa siitä, mitä Isän rakkaus on vaikuttanut elämässäsi, voit lähettää kirjoituksesi osoitteeseen: pekkadaniel(at)fhfinland.fi. Tekstisi voidaan julkaista joko omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi. Kirjoituksesi tulee rohkaisemaan monia lukijoita.

Takaisin Isän turvalliseen syliin

Olin pitkään pohtinut osallistumista Isänsydän A-kouluun, kunnes kesän aikataulut napsahtivat kohdilleen niin että pääsin mukaan Kajaanin Rauhan Majatalon kurssiviikolle. Tulin nuorena uskoon 70-luvulla, jolloin erilaiset syntiluettelot tuntuivat olevan kristillisen opetuksen keskiössä. Lapsenuskoni väistyi tuomion ja suorittamisen tieltä. Lopulta ihmettelin, missä viipyi se uusi ilo minkä luvattiin ilmestyvän sisimpään, ja minne aikaisemmin kokemani elämänilo häipyi.

Myöhemmin ymmärsin, että olin etsinyt yhteyttä Luojaani tavalla, miten Hän ei koskaan ollut tarkoittanut (ks. esim. kirje Galatalaisille). Persoonani alkoi eheytyä ja koin johdatusta elämänolosuhteiden kautta. Lakihenkisyys on kuitenkin hyvin salakavala vihollisen ase: jos sisimmässä on hitusenkin omavanhurskautta (lakihenkisyyttä), väitän että on vaikeaa syvästi vastaanottaa sitä hyvää, mitä Jumala haluaa lapsilleen antaa. Näin ainakin omalla kohdallani olen kokenut. Lähdin Kajaaniin toiveenani löytää läheisempää yhteyttä Luojaani ja taivaalliseen Isääni hänen Poikansa kautta ja hänen Henkensä opastamana.

Sain viikon ajan kuulla yksinkertaista mutta syvällistä raamatullista sanomaa ja todistusta siitä, että Jeesus on tie, totuus ja elämä – Isän luo. Samalla koin mitä anteliainta ystävällisyyttä ja huolenpitoa sekä kurssin opettajien että majatalon omistajien ja henkilökunnan taholta. Parasta kuitenkin oli, että sydämeni alkoi uudella tavalla ymmärtää 1 Kor 2:9 jne. kohtaa, alkaen: ”vaan, niin kuin kirjoitettu on: ´mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” Ymmärsin, että parhaimmillakaan omilla ponnistuksillani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä Henki itse kuiskaa – tai huutaa – sisimpääni. Sain kokea palaavani Isän turvalliseen syliin, jossa Hän vakuuttaa: tässä on kotisi ja taivaallinen Isäsi on tarpeeksi rakkaudellinen ja voimallinen pitämään sinusta täydellisesti huolta! Tiedän, että koskaan ei ole liian myöhäistä tulla yhä enemmän inhimilliseksi ihmiseksi ja samanaikaisesti Jeesuksen läheiseksi opetuslapseksi, Isän ihmeellisten aivoitusten mukaan!

”…niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh 2: 24)

Nimimerkillä ()